Rasvaisen ruokavalion ja kestävyysharjoittelun vaikutukset angiogeneesin säätelyproteiineihin hiiren raajalihaksessa

Verisuonten tehtävänä on toimia hapen kulkureittinä matkalla kudoksiin. Kapil-laarit ovat pienimpiä verisuonia ja niissä tapahtuu hapen ja ravinteiden vaihtuminen veren ja kudoksen välillä. Angiogeneesi tarkoittaa olemassa olevan kapillaarisuoniston kasvamista ja haaroittumista. Toimivien suonten kehittyminen on monimutkainen prosessi, joka vaatii tarkasti säädeltyä yhteistoimintaa useiden stimuloivien ja inhiboivien signaalien kesken. Säätelymekanismi on niin monimutkainen, ettei sitä ole onnistuttu jäljittelemään keinotekoisesti. Liikunta on yksi harvoista mekanismeista, joka aktivoi angiogeneesin säätelytekijät toivotulla tavalla. Myös rasvaisen ruokavalion on havaittu lisäävän raajalihaksen kapillaaritiheyttä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia 20 viikon mittaisen rasvasyötön sekä siihen yhdistetyn vapaaehtoisen juoksuharjoittelun vaikutusta angiogeneesin säätelyproteiinien ilmenemiseen hiirten raajalihaksissa. Lisäksi tutkittiin, miten rasvainen ruokavalio vaikuttaa maksimaalisen juoksutestin aiheuttamiin akuuttivasteisiin angiogeneesin säätelyproteiinien osalta normaaliin ruokavalioon verrattuna. Pitkäaikaisvaikutuksia tutkittiin neljän ryhmän avulla: kontrolliruoka (4% rasvaa) (n=10), kontrolliruoka+juoksu (n=10), rasvaruoka (60% rasvaa) (n=10) sekä rasvaruo-ka+juoksu (n=10). Maksimaalisen juoksutestin akuuttivasteita tutkittiin neljän ryh-män (n=7/ryhmä) avulla: välittömästi testin jälkeen lopetetut rasva- ja kontrolliruokaryhmät sekä kuusi (6) tuntia testin jälkeen lopetetut rasva- ja kontrolliruokaryhmät. Hiirten raajalihasnäytteet homogenoitiin ja poolattiin. Angiogeneesin säätely-proteiinien määrä analysoitiin Proteome prolifer array-menetelmällä. Tutkimusjakson jälkeen inaktiivisessa rasvaryhmässä havaittiin angiogeneesiä inhiboivien proteiinien laskua, mikä on mahdollisesti rasvaruuan kapillaaritiheyttä lisäävä mekanismi. Juoksuryhmissä havaittiin pitkäaikaisvaikutuksena ruokavaliosta riippumatta angiogeneesiä stimuloivien proteiinien määrän lisääntymistä, mikä toiminee kestävyystyyppisen kuormituksen kapillaaritiheyttä lisäävänä mekanismina. Akuuttivasteena maksimaaliseen kuormitukseen normaaliruokaisten ryhmässä havaittiin sekä stimuloivien että inhiboivien proteiinien laskua, kun taas rasvaryhmässä sekä stimuloivien että inhiboivien säätelyproteiinien määrä kasvoi lähtötilanteeseen verrattuna. Todennäköisesti molemmissa tilanteissa angiogeneesi tehostuu mekanismin ollessa erilainen. Tarkempien signalointireittien arvioiminen on tällä menetelmällä mahdotonta. Käytetyllä menetelmällä saadut mielenkiintoiset tulokset tulee varmistaa western blot-menetelmällä, jotta erojen tilastolliset merkitsevyydet voidaan määrittää ja sulkea pois proteiinien epäspesifin sitoutumisen mahdollisesti aiheuttamat virheet.