Eigennamen und andere Realienbezeichnungen beim Übersetzen eines deutschen Kinderbuchs ins Finnische : Am Beispiel von Rico, Oskar und die Tieferschatten von Andreas Steinhöfel

Tätä pro gradu –tutkielmaa varten on suomennettu ensimmäinen luku Andreas Steinhöfelin (2008) kirjoittamasta saksalaisesta Rico, Oskar und die Tieferschatten –nimisestä lasten- ja nuortenkirjasta. Käännösprosessin keskiössä on ollut erisnimien ja muiden reaalioiden kääntäminen sekä käännösprosessin kuvaaminen ja reflektointi. Reaaliat ovat kulttuurisidonnaisia ilmauksia, joilla ei välttämättä ole vastinetta tulokielessä- ja kulttuurissa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii skoposteoria, joka mahdollistaa vapaampien käännösmenetelmien käyttämisen, sillä se ei vaadi käännökseltä absoluuttista ekvivalenssia eli vastaavuutta lähtötekstin kanssa, vaan korostaa pikemminkin käännöksen adekvaattisuutta. Adekvaattisuudessa tärkeintä on käännöksen suhde sen vastaanottajiin ja tulokieleen. Koska luomani fiktiivisen toimeksiannon mukaan suomenkielisen käännöksen on erityisen tärkeää toimia tulokulttuurissa, tulotekstin skopos eli funktio on tässä tapauksessa suuremmassa roolissa kuin lähtötekstin skopos, vaikka molemmilla teksteillä onkin sama käyttötarkoitus. Käännöstoimeksiannon mukaisena tarkoituksenani on ollut kääntää saksalainen lähtöteksti suomeksi siten, ettei suomennos sisältäisi noin 8-vuotiaille ja sitä vanhemmille kohdelukijoille vieraita tai lukemista häiritseviä ilmauksia. Tämän vuoksi olen päättänyt käyttää käännöstyössäni mahdollisimman paljon kotouttavaa käännösmetodia, jossa lähtökielinen ilmaus korvataan tulokulttuurille tutummalla ilmauksella: esimerkiksi kyseessä olevassa käännöksessä lähtötekstin Berliini ja sen lukuisat saksankielisessä alkuperäistekstissä esiintyvät kaupunginosat on korvattu suomalaisille kohdelukijoille tutummalla Helsingillä ja sen kaupunginosilla. Kotouttavan käännösmetodin vastakohta on vieraannuttava käännösmetodi, jossa lähtökielinen ilmaus siirretään sellaisenaan tulokieliseen tekstiin tai vastaavasti käytetään lähtökielisen ilmauksen suoraa tulokielistä vastinetta. Erisnimiä ja muita reaalioita kääntäessäni olen käyttänyt jonkin verran myös vieraannuttavia käännösmenetelmiä. Fiktiivisen käännöstoimeksiannon toteutumista arvioivat kolme 7-12-vuotiasta koelukijaa, joita haastattelin heidän tutustuttuaan suomenkieliseen käännökseen. Suurin osa koelukijoista oli sitä mieltä, ettei käännös sisällä heille vieraita tai lukemista hankaloittavia erisnimiä tai muita reaalioita, joten siinä mielessä toimeksiannon noudattaminen onnistui.