Stressinkäsittelykeinojen ja työhyvinvoinnin väliset yhteydet : ikäryhmittäinen vertailu

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin stressinkäsittelykeinojen vaikutusta työhyvinvointiin (emotionaalinen energia, työn imu, työtyytyväisyys, perhe-työ - sekä työ-perhe -vahvistaminen) terveys- sekä palvelusektoreilla positiivisen psykologian näkökulmasta sekä koko aineistolle että ikäryhmittäin (18-28, 29-45, 46-55, 56-69). Tutkielmassa tarkasteltiin lisäksi, minkälaiset strategiat olivat yhteydessä työssä koettuun hyvinvointiin ja olivatko nimenomaan ongelmasuuntautuneiden keinojen yhteydet työhyvinvointiin positiivisia ja välttelyn yhteydet negatiivisia. Lisäksi tutkittiin, erosivatko kyseiset yhteydet eri-ikäisillä toisistaan sekä minkälaisia nämä erot olivat ikäryhmien välillä, eroavatko nuoret ja vanhat toisistaan aktiivisten ja passiivisten stressinkäsittelykeinojen suhteen ja millä tavalla. Tutkimuksen aineisto kerättiin osana Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella toteutettavaa tutkimus- ja kehittämishanketta (2009–2011) ”Työn ja perheen yhteensovittamisen hallintastrategiat ja -keinot työhyvinvoinnin tukipilareina”, jossa yhtenä teema- alueena ovat stressinhallintastrategiat. Hanketta rahoittaa Työsuojelurahasto ja siinä ovat mukana ammattiliitot Tehy (terveys- ja sosiaalialan koulutetun henkilöstön ammattijärjestö) sekä Pam (palvelualojen ammattiliitto yksityisellä sektorilla työskenteleville), joiden jäsenten lopullinen vastaajamäärä oli 2756 henkilöä. Hierarkkisten regressioanalyysien tuloksien mukaan stressinkäsittely ja työhyvinvointi olivat yhteydessä toisiinsa. Myös ongelmasuuntautuneet stressinkäsittelykeinot lisäsivät ja välttely vähensi työhyvinvointia. Lisäksi stressinkäsittelyn ja työhyvinvoinnin välisten yhteyksien havaittiin olevan eri-ikäisenä erilaisia. Nuoret käyttivät enemmän ongelmasuuntautuneita keinoja, varsinkin mukautumista. Lisäksi uudelleenarviointi oli jokaisessa ikäryhmässä yhteydessä työtyytyväisyyteen. Välttelyn yhteys stressinkäsittelykeinoihin muuttui iän myötä negatiivisesta neutraaliksi. Saattaa olla niin, että välttely muuttuu työuran edetessä ainakin työkontekstissa osittain hyödylliseksi stressinkäsittelystrategiaksi, tai niin, että iän myötä käytetään kaiken kaikkiaan vähemmän stressinkäsittelykeinoja. Iän myötä voidaan havaita kuormittavia tilanteita vähemmän ja siten myös käyttää vähemmän stressinkäsittelykeinoja. Tämä johtopäätös vaikutti näistä kahdesta hieman todennäköisemmältä. Tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa aihealueen jatkotutkimuksia, joita kaivataan lisää stressinkäsittelykeinojen ja työhyvinvoinnin positiivisten muuttujien välisistä yhteyksistä, iän vaikutuksista näihin yhteyksiin sekä stressinkäsittelykeinojen kehityksestä iän myötä. Käytännössä näitä tuloksia voidaan hyödyntää opetettaessa stressinkäsittelyä ikä huomioiden erilaisin interventioin työpaikoilla esimerkiksi työterveyden toimesta, työkyvyn kuntoutuksessa ja erilaisissa kliinisissä konteksteissa.