Aivohalvauskuntoutujien kävelykuntoutusta täydentävä fysioterapia

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia aivohalvauskuntoutujien (AVH-kuntoutujien) kävelyharjoittelua täydentävän fysioterapian sisältöjä varhaisen akuuttivaiheen ja kroonisen vaiheen kuntoutuksessa ja eroavatko ne toisistaan. Lisäksi tavoitteena oli selvittää täydentävän fysioterapian yhteys kuntoutujien kävely- tai suorituskykyyn kuntoutuksen jälkeen. Tutkimusaineisto koostui kahdesta AVH-kuntoutujien intensiivisen kävelyharjoittelun satunnaistetusta ja kontrolloidusta kuntoutustutkimuksesta, joissa analysoitiin kävelyinterventio (yhteensä 300 min) ja tutkittiin kuntoutettavien saama täydentävä fysioterapia kolmen viikon kuntoutusajalta (Peurala ym. 2005, Peurala ym. 2009). Varhaisen akuutin vaiheen tutkimus toteutettiin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa ja kroonisen vaiheen tutkimus Suomen aivotutkimus- ja kuntoutuskeskus Neuronissa. Fysioterapian sisältöä tutkittiin strukturoidulla täydentävän fysioterapian tiedonkeruulomakkeella. Kävelykyky mitattiin 10-metrin ja 6-minuutin kävelytestien avulla. Motorinen suorituskyky arvioitiin aivohalvauspotilaiden motorisen suorituskyvyn testillä (MMAS). Täydentävän fysioterapian sisällön yhteyttä kävely- ja motoriseen suorituskykyyn analysoitiin Spearmanin korrelaatiokertoimella ja suorituskykyä selittäviä tekijöitä tarkasteltiin regressioanalyysillä. AVH-kuntoutujat (n=82) jaettiin kahteen ryhmään aivohalvauksen keston mukaan: alle kymmenen päivää (akuuttiryhmä) sairastaneet (n=37) ja yli puoli vuotta (krooninen ryhmä) sairastaneet (n=45). Akuuttiryhmässä oli miehiä 19 ja naisia 18, kroonisessa ryhmässä vastaavasti 37 miestä ja 8 naista. Akuuttiryhmä oli vanhempi (keskimäärin 13 vuotta, p<0.001) ja heistä 70 % ei pystynyt kävelemään tai tarvitsi vähintään kahden henkilön apua. Kroonisesta ryhmästä 78 % käveli itsenäisesti tai tarvitsi apua epätasaisilla pinnoilla. AVH-kuntoutujien täydentävä fysioterapia sisälsi aktiivista harjoittelua ja passiivista terapiaa yhteensä keskimäärin 812 minuuttia (vaihteluväli 515 - 825 minuuttia). Aktiivista harjoittelua oli 592 minuuttia (72 %) enemmän (p<0.001) kuin passiivista terapiaa. Harjoittelusta suurin osa (50 %) tehtiin pystyasennossa. Akuuttiryhmässä harjoiteltiin enemmän (106 minuuttia, 60 %, p<0.001) alemmissa alkuasennoissa, mutta saatiin vähemmän (106 minuuttia, 50 %, p<0.001) passiivisia terapioita kuin kroonisessa ryhmässä. Akuuttiryhmän harjoitteluun käytetty aika alemmissa alkuasennoissa selitti kuntoutuksen jälkeen 25 % 10 metrin kävelyajasta (r2=.25, p=0.002) ja 6 minuutin kävelymatkasta (r2=.25, p=0.003) sekä 43 % MMAS pisteistä (r2=.43, p<0.001). Toisin sanoen mitä enemmän harjoiteltiin alemmissa alkuasennoissa, sitä hitaampaa kävely oli, vähemmän kävelymatkaa saavutettiin ja sitä huonompi motorinen suorituskyky oli. Kroonisen ryhmän täydentävän fysioterapian sisällöllä ei ollut tilastollista yhteyttä tulosmuuttujiin. Kävelyharjoittelua täydentävällä muulla fysioterapian sisällöllä ja määrällä on akuuttivaiheessa tärkeä merkitys AVH-kuntoutujien kävely- ja suorituskykyyn. Kroonisessa vaiheessa mikään täydentävän fysioterapian sisällöistä ei noussut selittäväksi tekijäksi erikseen tarkasteltuna.