Tehtävänsiirto ortopediltä fysioterapeutille : polvioireisten potilaiden konservatiivisesta hoidosta saadut kokemukset, palvelujen käyttö ja terveyden osatekijöiden muutokset vuoden seurannassa

Abstract

Tehtävänsiirto voi olla tulevaisuudessa tärkeä keino kohdistaa terveydenhuollon voimavaroja uudella tavalla. Fysioterapeuttien tehtävänkuvia on viime vuosina laajennettu erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairaiden (TULE) potilaiden hoidossa ja toiminnan uudistamisella on saatu sekä hoidon kannalta että kustannusvaikutuksiltaan hyviä tuloksia. Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli selvittää polvioireisten konservatiivisen hoidon vaikutuksia vuoden seurannassa fysioterapeutille tehdyssä tehtävänsiirrossa.

Keski-Suomen keskussairaalassa tehtävänsiirron kautta fysioterapeutin ohjaukseen tulleesta 130 polvioireisesta potilaasta 73 tuli mukaan seurantatutkimukseen (56%). Tutkimusjoukon keski-ikä oli 60 vuotta ja heistä yli puolet oli naisia. Suurimmalla osalla diagnoosi oli polven nivelrikko (85%). Tutkimustiedot kerättiin kyselylomakkeilla ennen vastaanottokäyntiä ja vuoden kuluttua käynnistä. Potilailta kysyttiin taustatietojen lisäksi tyytyväisyyttä hoitolinjan valintaan ja kokemuksia fysioterapeutin ohjauksesta sekä selvitettiin subjektiivista toimintakykyä WOMAC-kyselyllä ja terveyteen liittyvää elämänlaatua RAND-36-kyselyllä. Erikoissairaanhoidon palveluiden käyttö vuoden ajalta kerättiin käyntitieto-ohjelmasta. Fysioterapeutin ohjauskäynnillä mitattiin polven ojentaja- ja koukistajalihasten isometrinen voimataso dynamometrillä ja lisäksi ohjauskäyntiin sisältyi potilaiden tutkiminen, kotiharjoitteiden ohjaus ja muu konservatiivisen hoidon suunnittelu. Tuloksia analysoitiin testaamalla muuttujien välistä yhteyttä Pearsonin korrelaatiokertoimella ja mittausajankohtien välillä tapahtunutta WOMAC 3.1- ja RAND-36-indeksien keskiarvojen muutosta vertailtiin T-testillä.

Konservatiivisella hoitolinjalla vuoden seurannassa tutkimusjoukosta pysyi 86% ja operatiiviselle hoitolinjalle päätyi 14 % (tähystys tai tekonivelleikkaus). Hoitolinjan valinnassa käynnin siirtämisestä ortopediltä fysioterapeutille erittäin paljon tai paljon samaa mieltä oli 57 % tutkimushenkilöistä ja täysin eri mieltä 9%. Seurantavuoden aikana terveyteen liittyvä elämänlaatu parani merkitsevästi neljällä ulottuvuudella kahdeksasta (p=0,05-<0,001). Myös subjektiivinen toimintakyky (WOMAC) parani merkitsevästi (p<0,001). Fysioterapeutin ohjauskäynnillä mitattu polven isometrisen ojennusvoiman puoliero (p<0,001) ja koukistusvoiman puoliero (p<0,001) oirepolven ja ei-oirepolven välillä olivat tilastollisesti merkitseviä. Alentunut polven voimataso oli yhteydessä huonommaksi koettuun toimintakykyyn niin alkutilanteessa kuin vuoden seurannassa (r=0,17– 0,58).

Suurin osa fysioterapeutin kertaohjauksessa olleista polvioireisista potilaista selvisi vuoden konservatiivisella hoitolinjalla, joten hoitolinjan valintaa voidaan pitää onnistuneena. Fysioterapeutin ohjauksen vaikutukset näkyivät positiivisena muutoksena potilaiden toimintakyvyssä ja elämänlaadussa. Tulokset osoittivat, että konservatiivisen hoitolinjan valinta tehtävänsiirron kautta oli terveydenhuollon palvelujen käytön sekä yksilön kannalta tuloksellinen suurimmalla osalla potilaista.