Yhteistyö alueelllisen kilpailukyvyn edellytyksenä

Yhteistyöstä ja kilpailukyvystä puhutaan paljon niin taloustieteellisessä kuin yleisessäkin keskustelussa. Huomiota on kiinnitetty yhteistyön merkitykseen niin yritysten, alueiden kuin koko taloudenkin kilpailukykyyn vaikuttavana tekijänä. Alueiden kilpailukyky lepää yhä voimakkaammin yksilöiden, yritysten ja organisaatioiden yhteistyökyvykkyyden varassa. Tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu kahdesta pääluvusta, joissa käsitellään alueiden kilpailukykyä ja yhteistyötä sen perustana. Alueiden kilpailukykyä tarkastellaan muun muassa oppivan alueen ja innovaatioympäristön näkökulmista, kun taas yhteistyöhön paneudutaan sen motiivien ja haasteiden perspektiiveistä. Tutkimuksen tavoite on selvittää, millaista yhteistyötä alueen kilpailukyvyn kannalta oleelliset toimijat tällä hetkellä tekevät ja kartoittaa tulevaisuuden yhteistyön kehittämismahdollisuuksia. Myös toimintaympäristön piirteillä on vaikutusta alueen kilpailukykyyn ja tutkimuksen toimintaympäristöä, Porin kaupunkia, pyritäänkin kuvailemaan niin historiallisesta kuin statistiikan ja tutkimuksen näkökulmistakin. Empiirinen tutkimusaineisto koostuu kahdeksan aluekehitystoimijan haastattelusta. Toimijat edustavat aluekehittämisen dynaamisen kolmoiskierteen sektoreita: koulutusta ja tutkimusta, julkishallintoa sekä yrityksiä. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että aluekehitystoimijat pitävät yhteistyötä tärkeänä alueen kilpailukykyyn vaikuttavana tekijänä ja yhteistyötä tehdään paljon. Yhteistyön motiivina toimii selviytyminen ja sitä tunnutaan tehtävän pääasiassa pakosta. Yhteistyön koetaankin olevan tehotonta ja puuhastelevaa, eikä yhteisiä tavoitteita tunnu löytyvän. Yhteistyön ongelmakohdat paikallistuvat yhteistyön motiivien, kuten oppimisen ja sosiaalisen pääoman ohuuteen sekä yhteistyön haasteiden, erityisesti verkostojen johtamisen, haasteellisuuteen.