Opettaja itseohjautuvan oppimisen tukijana : keskustelunanalyyttinen tutkimus erityisopettajan vastauksista oppilaiden avunpyyntövuoroihin matematiikan oppitunneilla

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten 9. luokkalaiset oppilaat pyytävät opettajalta apua matematiikan tuntien itsenäisen työskentelyn kontekstissa, miten opettaja vastaa avunpyyntöihin ja miten itseohjautuvan oppimisen ihanne toteutuu opettajan neuvontajaksoissa. Tutkimusaineisto koostui 4 videokuvatusta yläkoulun matematiikan oppitunnista laaja-alaisessa erityisopetuksessa. Tutkimusaineisto oli osa laajempaa aineistoa, joka kerättiin kahta tutkimusprojektia varten (Kuorelahti & Vehkakoski 2008-2007 ja Vehkakoski 2008-2010). Tutkimusmenetelmänä käytettiin keskustelunanalyysiä. Tutkimusaineistosta löytyi neljä erilaista oppilaiden avunpyytämisen tapaa, jotka olivat kysyminen, opettajan kutsuminen, osaamattomuuden ilmaiseminen ja turhautumisen osoittaminen. Opettajan tapoja vastata oppilaiden avunpyyntöihin löytyi aineistosta kaksi tapaa: suora neuvominen ja johdattelu. Aineisto sisälsi myös muutamia opettajan neuvontajaksoja, jotka sisälsivät sekä suoraa neuvomista että johdattelua. Yleisimmin käytetty avunpyyntötapa oli kysyminen ja toiseksi yleisin osaamattomuuden ilmaiseminen. Opettaja vastasi oppilaiden avunpyyntöihin yleisemmin suoraan neuvoen. Suora neuvominen sisälsi ongelmanratkaisussa etenemisen neuvomisen, suoran oikean vastauksen antamisen tai oppilaan itsensä tarjoaman ehdotuksen vahvistamisen. Tulokset osoittivat, että oppilaat osaavat pyytää opettajalta apua monin eri tavoin. Kaikki avunpyynnöt eivät kuitenkaan olleet osoitus oppilaiden itseohjautuvuudesta. Myöskin opettajan tavat neuvoa oppilaita tukivat ainoastaan osittain oppilaiden oman ajattelun kehittymistä ja sitä kautta itseohjautuvan oppimisen rakentumista. Tätä osoitti suoran neuvomisen painottuminen suhteessa johdatteluun, jossa oppilaita ohjattiin kysymyksin ja vihjein ja korostettiin heidän oman ajattelunsa merkitystä oppimisessa.