Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja kasvatuskumppanuus yksikkökohtaisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa

Tähtinen, Mervi. LAPSEN VARHAISKASVATUUSSUUNNITELMA JA KASVATUSKUMPPANUUS YKSIKKÖKOHTAISISSA VARHAISKASVATUSSUUNNITELMISSA. Varhaiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos, varhaiskasvatuksen yksikkö. Kevät 2011. 91 sivua. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää miten yksikkökohtaisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa (yksikkövasuissa) kuvataan kasvatuskumppanuus ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (lapsen vasu). Lisäksi tutkimuksen tarkoitus oli selvittää miten yksikkövasuissa kuvataan päiväkotien työntekijöiden, vanhempien ja lasten osallisuus. Sovellan tutkimuksessani laadullista lähestymistapaa. Suurimmaksi osaksi aineisto koostui Itä-Helsingin päivähoidon 11:sta yksikkövasusta. Yhdessä tutkimustulosten osuudessa mukana oli koko Helsingin alueelta yhteensä 50:ntä yksikkövasua. Kaikki yksikkövasut ovat valittu internetin verkkosivustolta. Tutkimustulokset osoittivat, Itä-Helsingin päivähoidon yksikkövasut, ovat lähes identtisiä keskenään. Ne ovat rakenteeltaan samanlaisia kuin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2005) ja Helsingin Varhaiskasvatussuunnitelma (2007). Yksikkövasuissa käytettiin eniten nykyistä termiä ”lapsen varhaiskasvatussuunnitelma”, mutta käytössä olivat myös yhä vanhat termit ”hoito- ja kasvatussopimus” ja ”hoito- ja kasvatussuunnitelma”. Lapsen vasun esitettiin olevan kirjallinen suunnitelma ja sopimus lapsen kasvun ja kehityksen tukemiselle. Yksikkövasuissa käytettiin sekä ”kasvatuskumppanuus” että ”yhteistyö” termejä. Yksikkövasuissa esitettiin, että kasvatuskumppanuus on muutakin kuin keskustelua. Tyypillisesti vasuissa esitettiin luetteloita siitä mitä yhteistyö on päivähoidon arjessa. Näitä ovat muun muassa vanhempainillat, päiväkodin juhlat ja vanhempien toimikunnat. Yksikkövasuissa esitetään, että kasvatuskumppanuudessa esiintyy haasteita, jos perheessä on lapsi, joka tarvitsee erityistä tukea. Itä-Helsingin päivähoidon yksikkövasuissa esitetään, että maahanmuuttajataustaiset perheet ovat päivähoidon rikkaus. Kun tarkastelee koko Helsingin päivähoidon yksikkövasuja, tulee toisentyyppinen vastaus, jossa kasvatuskumppanuus maahanmuuttajataustaisten perheiden kanssa esitetään haasteellisena. Itä-Helsingin yksikkövasuissa käytetään me-muotoa, jolla tyypillisesti tarkoitetaan joko pelkästään päiväkotien työntekijöitä tai myös vanhempia. Yksikkövasuissa työntekijöiden osaamista ja tietämystä koros- tetaan. Vanhempien osallisuus liitetään vahvasti päiväkodin työntekijöiden yhteistyökumppaneiksi. Vanhempien toiveita lapsensa kasvatuksessa huomioidaan päiväkodissa mahdollisuuksien mukaan. Sen sijaan lapsen osallisuus vasunsa laadintaan on vähäinen. Lapsi on arvioinnin kohteena, esimerkiksi hänen suomen kielen- ja leikkitaitojaan arvioidaan. Johtopäätöksissä tarkastelen kasvatuskumppanuutta, lapsen vasua ja eri toimijoiden osallisuutta yksikkövasujen kahden keskeisen tehtävän valossa. Ensinnäkin yksikkövasut ovat ohjeistuksia työntekijöille, kuinka toimitaan. Toiseksi ne antavat tietoa vanhemmille siitä,miten päiväkodissa toimitaan. Pohdin myös syitä yksikkövasuissa esitettyyn päiväkotien työntekijöiden ja vanhempien runsaaseen sekä lapsen vähäiseen osallisuuteen.