Ikääntyvien lonkkamurtumapotilaiden toimijuus ja elämäntilanteet

Pro gradu -tutkimuksessani tutkin yli 60-vuotiaiden lonkkamurtumapotilaiden elämäntilannetta ja kuntoutuskokemuksia toimijuusnäkökulmasta. Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostavat Anthony Giddensin strukturaatioteorian tarkastelu yhdessä Jyrki Jyrkämän toimijuusviitekehyksen eri ulottuvuuksien, kuten elämänkulku, pakot, välttämättömyydet, esteet ja mahdollisuudet ja tulevaisuuden odotukset – kanssa. Tutkimuksessani haastattelin Keski-Suomen eri kunnissa asuneita seitsemää (7) ikääntyvää naista, joilla jokaisella oli ollut lonkkamurtuma. Tavoitteena oli selvittää haastattelujen avulla, millaista toimintakykyä ja toimijuutta sekä tulevaisuuden odotuksia lonkkamurtumapotilaalla elämäntilanteessaan on? Millaisia elämäntilanteita kuntoutujilla on? Millaisia kuntoutuskokemuksia heillä on? Millaista toimijuutta lonkkamurtumapotilaat kertovat heillä olevan ja millaista toimijuutta he kertovat tarvittavan kuntoutuessa ja ikääntyessä? Tutkimukseni liittyy meneillään olevaan laajempaan tutkimushankkeeseen: ”Liikkumiskyky lonkkamurtuman jälkeen: tehostettu, yksilöllinen kuntoutusohjelma liikkumiskyvyn palauttamiseksi.” Laajemmassa tutkimushankkeessa lonkkamurtumapotilaita osallistuu intensiiviseen kuntoutukseen ja ohjaukseen ja kuntoutushankkeen tuloksia mitataan kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin. Omassa tutkimuksessani haastattelin lonkkamurtumapotilaita, jotka eivät olleet intensiivisen kuntoutuksen piirissä. Aineistoa tarkastelin laadullisen analyysin menetelmin. Tutkimuksessa havaitsin, että ikääntyvät ihmiset reflektoivat omaa elämänkulkuaan ja toimijuuttaan elämäntilanteessaan suhteessa ympäristöön, läheisiin, ympäristön ihmisiin ja erilaisiin elämäntapahtumiin sekä tulevaisuuden odotuksiin. Ikääntyvät ihmiset elävät erilaisissa elämäntilanteissa ja ympäristö asettaa heihin erilaisia odotuksia. Tutkimuksessa havaitsin, että lonkkamurtumapotilaiden systemaattinen kuntoutus ei ole olemassa olevana yleisenä toimintakäytäntönä palvelujärjestelmän lonkkamurtumapotilaiden hoitoketjussa. Toimijuusnäkökulmasta voisi olla huomattavaa hyötyä ikääntyvien lonkkamurtumapotilaiden kokonaisvaltaisen palvelutarpeen ja kuntoutuksen arvioinnissa.