Yhteisöllisyys suomalaisessa konemusiikkikulttuurissa harrastajien näkökulmasta

Abstract

Konemusiikkikulttuurissa ilmenevää yhteisöllisyyttä on tutkittu Suomessa melko vähän. Tutkimuksessani olen pyrkinyt selvittämään kuinka konemusiikin harrastajat kokevat yhteisöllisyyden sekä kuinka yhteisöllisyys ilmenee ja miten sitä ylläpidetään. Kyseessä oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Toteutin tutkimuksen survey-tutkimuksena teemahaastattelun muodossa, jota varten haastattelin kahta konemusiikin harrastajaa sähköpostitse. Haastateltavien kertomusten perusteella yhteisöllisyys koetaan yhteenkuuluvuuden tunteena, yhdessä tekemisen ja välittämisenä kautta sekä hyvänä olona ja ilmapiirinä. Yhteisöllisyys näyttäisi ilmenevän postmodernille ajallemme tyypillisenä emotionaalisuuteen ja hetkessä elämiseen perustuvana yhteisöllisyytenä. Yhteisö on suvaitsevainen, hedonistinen sekä vapaavalintainen. Myös Internetillä on keskeinen rooli yhteisöllisyyden ylläpitäjänä. Konemusiikin valtavirtaistuminen 2000-luvulla on osaltaan vähentenyt yhteisöllisyyttä. Ravekulttuuri on muuttunut klubikulttuuriksi. Konemusiikkikulttuuri ei ole enää yksiselitteisesti alakulttuuri, sillä se on saavuttanut suuren yleisön suosion. Konemusiikki jakautuu jatkuvasti yhä uusiin genreihin, joilla kaikilla on oma kuulijakuntansa ja bilekulttuurinsa. Suurten tapahtumien ohella kulttuuri näyttäisi kuitenkin säilyttäneen jossain määrin alakulttuurisen luonteensa ja undergroundbileitä; reivejä järjestetään edelleen.