Järjettömät koloratuurit : hullun naisen representaatio V. Bellinin oopperassa I Puritani

Abstract

Tutkimuksessa perehdyttiin Vincenzo Bellinin I Puritani -oopperaan ja erityisesti sen naispääosan hulluuteen. Tavoitteena oli selvittää, millainen hullun naisen representaatio oopperassa esiintyy sekä tarkastella mistä musiikillisista ja kerronnallisista elementeistä hahmon hulluus rakentuu. Päähenkilöä verrattiin myös muihin, saman ajan oopperoiden naisrepresentaatioihin. Aihetta lähestyttiin uushermeneuttisen oopperatutkimuksen näkökulmasta, ja sen periaatteiden mukaisesti teos käsitettiin oman syntyaikansa- ja paikkansa tuotteena. Musiikin analysoimisen apuvälineinä käytettiin hermeneuttisten ikkunoiden käsitettä (Kramer) ja tulkinta-avaimena toposteoriaa (Monelle). Tulkintaa syvennettiin perehtymällä oopperan historialliseen kontekstiin kriittisen naistutkimuksen näkökulmasta. Analyysista muodostetun tulkinnan mukaan I Puritanin päähenkilö Elvira edustaa yhtä romantiikan ajan tunnistettavaa hullun naisen representaatiota, Crazy Janea. Tälle stereotyyppiselle naishahmolle tyypillisiä ominaisuuksia ovat passiivisuus, vaarattomuus ja suloisuus, jotka leimaavat myös hänen hulluuttaan – erotuksena muihin, väkivaltaisempiin hullun naisen representaatioihin romantiikan ajalta. Hulluutta rakennetaan tekstuaalisilla sisällöillä (libretto ja partituurin esitysmerkinnät) ja hulluuskohtauksen sitaattisisällöllä (tanssitopos). Hulluuskohtauksessa tunnistettavat musiikilliset topokset pianto ja kuolemantanssi ovat tärkeitä musiikillisia elementtejä hulluuden musiikillisessa representaatiossa. Kohtauksen epäkonventionaalinen duurisävellajin käyttö ja päähenkilön äänen kuuleminen ilman hänen läsnäoloaan lavalla luovat Elviran representaatiosta eteerisen, jopa henkiolennon kaltaisen hahmon. Tekstuaalisissa sisällöissä esiintyvä toistuva kuoleman teema ja hulluuskohtauksen kuolemantanssi-topos korostavat tätä kummitusmaisuutta. Näistä elementeistä muodostuu Elviran hulluuden rakenteellinen trooppi, jota tutkimuksessa nimitetään Crazy Jane -troopiksi. Elviran hulluuden musiikillinen representaatio poikkeaa monista muista oopperan hulluista naisista juuri Crazy Jane -troopin elementtien johdosta. Hempeä ja väkivallaton, melko passiivisessa roolissa esiintyvä hullu nainen ja oopperan onnellinen loppu eivät luo teokseen yhtä intensiivistä dramaattista jännitettä kuin monissa muissa "hullun naisen oopperoissa."