Golfin lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi

"Harjoittelun analyysi. Harjoittelu on kehittymisen lähtökohta ja sen tulee olla tarkoituksen mukaista. Keskeisiä elementtejä harjoittelussa ovat määrä, laatu sekä monipuolisuus. Golfin kevyt kuormittavuus mahdollistaa suuren harjoittelun määrän, joka jaetaan lajissa vaadittavan suorituskyvyn eri osa-alueille. Tekniikan ja tuntuman harjoittelu ovat tarkkuuspainotteisen lajin keskiössä ja erilaisten teknisten sisältöjen painottamista harjoittelussa voidaan lähestyä tehokkasti tilastoinnin avulla. Huippusuoritukseen pyrittäessä myös pelaajan psyykkisillä ja fyysisillä ominaisuuksilla on keskeinen rooli. Fyysisten ominaisuuksien merkitys tulee esille myös vammojen ennaltaehkäisyssä, koska aktiivinen harjoittelu aiheuttaa ajoittain ylirasitusvammoja. Golf on ollut Suomessa kasvava laji golfliiton koko 55 vuotisen historian ajan, harrastajamäärän ollessa tällä hetkellä 138 000. Lajikulttuuri on tosin nuori verrattuna moniin Euroopan maihin, kuten Ruotsiin, jossa harrastajia on moninkertainen määrä. Kilpailu- ja valmennusjärjestelmä. Suomen Golfliitto hallinnoi kansallista kilpailu- ja huippuvalmennusjärjestelmää. Kilpailujärjestelmä on kiertuepainotteinen, junioreilla myös alueellisesti jaettu. Lajiliitto osallistuu myös kansainvälisten kilpailujen organisointiin. Urheilijoiden valmennukseen liitto osallistuu alueellisesti ja huippujen kohdalla kansallisesti. Valmennuksesta vastaavat liittovalmentajat ja aluevalmentajat. Alemmilla tasoilla valmennusta toteuttaa seuratoiminta. Seuratoiminnan valmentajat ovat golfopettajia tai lajin harrastajia, usein golfliiton järjestämään valmentajakoulutukseen osallistuneita. Valmennuksen kehittäminen eri tasoilla on yksi keskeinen tavoite suomalaisen golfin kehittämiseksi laaditussa Strategia 2020 asiakirjassa. Systemaattista testausta järjestetään maajoukkueen pelaajille syksyllä ja keväällä. Testausjärjestelmä on kehitysasteella, tavoitteena on kehittää monipuolisesti lajissa vaadittavia fyysisiä ominaisuuksia kuvaava testipatteristo. Fysiologia ja ravitsemus. Golfissa ei aiheudu elimistölle kovaa metabolista kuormistusta lajisuorituksen tai lajiharjoittelun aikana. Näin ollen golfissa ei ole lajisuorituksen puolesta tarvetta poiketa suuresti perinteisistä ravitsemussuosituksista. Ravitsemukseen tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota fyysisen harjoittelun yhteydessä. Harjoittelun ja pelisuorituksen kannalta on tärkeää huolehtia tasaisen verensokerin ylläpitämisestä ja nestetasapainosta. Siten saavutetaan ja ylläpidetään tasaista ja hyvää vireystilaa suoritusten aikana. Harjoittelun ohjelmointi. Suomalaisen kilpapelaajan harjoittelun ohjelmointi poikkeaa harjoittelun ohjelmoinnista verrattuna maihin, joissa harjoittelu ja pelaaminen ovat mahdollista ulkona ympäri vuoden. Lajinomaisuuden periaattetta noudattaen olisi pelaajan kannalta edullista, mikäli mahdollisimman suuri osuus kaudesta voitaisiin toteuttaa ulkoharjoitteluna esimerkiksi ulkomailla lämpimissä olosuhteissa. Erityisesti pelaamisen mahdottomuus talviaikana rajoittaa suomalaisen pelaajan tehokasta harjoittelua. Harjoittelun ohjelmointi on jaettu perinteisen mallin mukaan peruskuntokauteen, kilpailuun valmistavaan kauteen, kilpailukauteen ja siirtymäkauteen. Harjoittelun painopiste vaihtelee harjoituskaudesta riippuen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Harjoittelun analyysi. Harjoittelu on kehittymisen lähtökohta ja sen tulee olla tarkoituksen mukaista. Keskeisiä elementtejä harjoittelussa ovat määrä, laatu sekä monipuolisuus. Golfin kevyt kuormittavuus mahdollistaa suuren harjoittelun määrän, joka jaetaan lajissa vaadittavan suorituskyvyn eri osa-alueille. Tekniikan ja tuntuman harjoittelu ovat tarkkuuspainotteisen lajin keskiössä ja erilaisten teknisten sisältöjen painottamista harjoittelussa voidaan lähestyä tehokkasti tilastoinnin avulla. Huippusuoritukseen pyrittäessä myös pelaajan psyykkisillä ja fyysisillä ominaisuuksilla on keskeinen rooli. Fyysisten ominaisuuksien merkitys tulee esille myös vammojen ennaltaehkäisyssä, koska aktiivinen harjoittelu aiheuttaa ajoittain ylirasitusvammoja. Golf on ollut Suomessa kasvava laji golfliiton koko 55 vuotisen historian ajan, harrastajamäärän ollessa tällä hetkellä 138 000. Lajikulttuuri on tosin nuori verrattuna moniin Euroopan maihin, kuten Ruotsiin, jossa harrastajia on moninkertainen määrä. Kilpailu- ja valmennusjärjestelmä. Suomen Golfliitto hallinnoi kansallista kilpailu- ja huippuvalmennusjärjestelmää. Kilpailujärjestelmä on kiertuepainotteinen, junioreilla myös alueellisesti jaettu. Lajiliitto osallistuu myös kansainvälisten kilpailujen organisointiin. Urheilijoiden valmennukseen liitto osallistuu alueellisesti ja huippujen kohdalla kansallisesti. Valmennuksesta vastaavat liittovalmentajat ja aluevalmentajat. Alemmilla tasoilla valmennusta toteuttaa seuratoiminta. Seuratoiminnan valmentajat ovat golfopettajia tai lajin harrastajia, usein golfliiton järjestämään valmentajakoulutukseen osallistuneita. Valmennuksen kehittäminen eri tasoilla on yksi keskeinen tavoite suomalaisen golfin kehittämiseksi laaditussa Strategia 2020 asiakirjassa. Systemaattista testausta järjestetään maajoukkueen pelaajille syksyllä ja keväällä. Testausjärjestelmä on kehitysasteella, tavoitteena on kehittää monipuolisesti lajissa vaadittavia fyysisiä ominaisuuksia kuvaava testipatteristo. Fysiologia ja ravitsemus. Golfissa ei aiheudu elimistölle kovaa metabolista kuormistusta lajisuorituksen tai lajiharjoittelun aikana. Näin ollen golfissa ei ole lajisuorituksen puolesta tarvetta poiketa suuresti perinteisistä ravitsemussuosituksista. Ravitsemukseen tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota fyysisen harjoittelun yhteydessä. Harjoittelun ja pelisuorituksen kannalta on tärkeää huolehtia tasaisen verensokerin ylläpitämisestä ja nestetasapainosta. Siten saavutetaan ja ylläpidetään tasaista ja hyvää vireystilaa suoritusten aikana. Harjoittelun ohjelmointi. Suomalaisen kilpapelaajan harjoittelun ohjelmointi poikkeaa harjoittelun ohjelmoinnista verrattuna maihin, joissa harjoittelu ja pelaaminen ovat mahdollista ulkona ympäri vuoden. Lajinomaisuuden periaattetta noudattaen olisi pelaajan kannalta edullista, mikäli mahdollisimman suuri osuus kaudesta voitaisiin toteuttaa ulkoharjoitteluna esimerkiksi ulkomailla lämpimissä olosuhteissa. Erityisesti pelaamisen mahdottomuus talviaikana rajoittaa suomalaisen pelaajan tehokasta harjoittelua. Harjoittelun ohjelmointi on jaettu perinteisen mallin mukaan peruskuntokauteen, kilpailuun valmistavaan kauteen, kilpailukauteen ja siirtymäkauteen. Harjoittelun painopiste vaihtelee harjoituskaudesta riippuen yksilöllisten tarpeiden mukaan. "