Kenellä on valta vaikuttaa? : eri-ikäisten peruskoululaisten käsityksiä vallankäytön rakenteista ja omista vaikuttamisen mahdollisuuksistaan

Tutkin työssäni, miten eri-ikäiset peruskoululaiset hahmottavat eri vallankäytön rakenteiden ympärillään rakentuvan. Kenellä koululaiset hahmottavat olevan valtaa vaikuttaa yhteisiin asioihin ja millaisina he näkevät omat vaikuttamisen mahdollisuutensa näiden rakenteiden keskellä? Aihetta on tärkeä tutkia, sillä jo valtakunnallinen opetussuunnitelma nimeää yhdeksi koulujen keskeiseksi tehtäväksi kansalaisten kasvattamisen aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Koulutuksen pitäisi tarjota paitsi tietoja tuosta yhteiskunnasta myös taitoja sen kehittämiseen. Silti tavoitteet tuntuvat toteutuvan valjusti etenkin alakoulujen puolella. Jotta osallistumiseen ja vaikuttamiseen liittyvää koulukulttuuria ja opetusta olisi mielekästä lähteä kehittämään, on ensin oltava selvillä siitä, millä tavoin lapset itse näitä asioita hahmottavat ja kokevat. Tätä olen selvittänyt valitsemalla tutkimuskohteikseni kaksi yhtenäiskoulua, joista molemmista on haastateltu yhteensä 20 oppilasta vuosiluokilta 1, 3, 6 ja 9, yhteensä siis 40 lasta. Tätä kautta olen rakentanut kuvaa, kuinka lasten yhteiskunnalliset käsitykset ja ajattelu peruskoulun edetessä kehittyvät. Oppilaiden omat näkemykset ja asenteet ovat niin ikään muodostuneet tärkeiksi. Teoreettisena taustana työssäni kulkee kaksi juonnetta: yhtäältä ajattelunkehityksen psykologinen luonne mutta myös aihepiirin laajempi, yhteiskunnallinen ulottuvuus. Tutkimusmetodinani käytän ryhmähaastatteluna toteutettua teemahaastattelua. Aineiston analysointitapana olen käyttänyt litteroidun haastattelumateriaalin purkamista teemahaastattelurungon avulla. Tutkielmani perusteella eri-ikäiset peruskoululaiset hahmottavat monipuolisesti eri toimija- ja vaikuttajatasoja. Omat vaikuttamismahdollisuudet koetaan näiden keskellä kuitenkin hyvin vähäisiksi, etenkin koulumaailman puolella. Työssä nousee huolestuttavasti esiin, etteivät oppilaat koe saavansa omaa ääntään kuuluviin koulussa tai pysty vaikuttamaan sen toimintaan. Tällä koettiin olevan suora yhteys koulussa viihtymiseen ja omien osallistumis- ja elämänhallintaitojen oppimiseen. Yhteiskunnallista ja etenkin osallistumiseen ja päättämiseen liittyvää opetusta toivottiinkin monin paikoin lisää. Osallistumismahdollisuuden vähyydellä näytti olevan suora yhteys myös oppilaiden asenteisiin: pessimistisyys ja passiivisuus yhteisiin asioihin osallistumista kohtaan lisääntyivät peruskoulun edetessä. Myös oppilaskunnan aktiivisuudessa ilmeni koulujen välillä eroja. Tämä kielii siitä, että lapsen kouluympäristöllä voi olla suurta vaikutusta siihen, millaisiksi hän omat vaikuttamisen mahdollisuutensa kokee. Tutkielmani vahvistaa näkemystä, että peruskoulun ja etenkin jo alakoulun puolella toteutettavaa kansalaiskasvatusta ja oppilaiden omia osallistumismahdollisuuksia tarvitaan lisää. Etenkin omien vaikuttamismahdollisuuksien tarjoamisella voisi olla suuri merkitys nuorten asenteisiin ja tätä kautta opetussuunnitelman tavoitteleman, aktiivisen kansalaisuuden syntyyn.