Kohtaamisia rajapinnoilla : vuorovaikutus puhumista jännittävien koulutuksessa

Ajoittainen viestintäarkuus ja esiintymisjännitys ovat tuttuja tunteita jokaiselle. Voimakkaana ja toistuvana kokemuksena viestintäarkuus voi kuitenkin heikentää yksilön elämänlaatua. Puheviestinnän kouluttajat kohtaavat mitä todennäköisimmin joskus uransa aikana viestintäarkuudesta kärsivän tai puhumista pelkäävän koulutettavan. Viestintäarkuutta voidaan lieventää puheviestinnän koulutuksella, mutta joskus koulutettava hyötyisi pikemminkin psykologisesta, terapeuttisesta tai psykiatrisesta avusta. Näissä tilanteissa puheviestinnän kouluttaja joutuu pohtimaan oman osaamisensa rajoja. Tässä puheenvuorossa kuvaamme kolmen puheviestinnän kouluttajan haastatteluiden pohjalta heidän näkemyksiään vuorovaikutuksesta puhumista jännittävän koulutettavan kanssa. Näkemyksissä korostuivat viestintäarkuuden vähentämiseen tähtäävän koulutuksen erityispiirteet. Kouluttajat kuvasivat haastatteluissa esimerkiksi sitä, mitä he voivat tehdä huomatessaan koulutettavan tarvitsevan psykologista apua puheviestinnän koulutuksen sijaan. Puheviestinnän kouluttajan osaamisen reuna-alueita koulutustilanteissa, joissa koulutettavan tarpeet ovat selkeästi psykologisia, kuvaamme psykologisen rajapinnan käsitteellä. Psykologisella rajapinnalla tapahtuva vuorovaikutus liittyi kouluttajien mukaan emootioiden kohtaamiseen ja koulutettavan ohjaamiseen toisenlaisen avun äärelle. Psykologisella rajapinnalla tapahtuva vuorovaikutus voidaan nähdä puheviestinnän kouluttajan vastuuna koulutettavasta silloin, kun kouluttaja tunnistaa tulleensa oman ammattiosaamisen raja-alueille.