Jään ulkopuolisen mailatekniikkaharjoittelun vaikutus joukkueen pelisuoritukseen

Abstract

Vierimaa, Jukka. 2010. Jään ulkopuolisen mailatekniikkaharjoittelun vaikutus joukkueen pelisuoritukseen. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto. 79 s. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten jään ulkopuolella suoritettu lajitekniikkaharjoittelu kohdentuen mailankäsittelyyn eli niin sanottu puukuulaharjoittelu vaikuttaa joukkueen pelisuoritukseen. Kyseessä on siis siirtovaikutuksen (transfer) tutkiminen hieman erilaisemmalla menetelmällä kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Varmasti on todettavissa, että jään ulkopuolinen harjoittelu vaikuttaa jäällä suoritettaviin lajitekniikoihin, mutta näkyykö mahdollisesti parantunut lajitekniikkaosaaminen myös joukkueen osalta parantuneena pelisuorituksena? Jääkiekossa olennaista on kuitenkin joukkueen tuloksekas pelisuoritus, ei niinkään lajitekniikoiden hallinta erillisinä suorituksina. Tutkimuksessa kaksi suomalaista samantasoista, nuorempaa C-juniorijoukkuetta pelasivat keskinäisen ottelun, joka videoitiin. Tämän jälkeen joukkueet jatkoivat normaalin harjoitteluohjelman mukaan, mutta toinen joukkue otti harjoittelun lisäksi mukaan tehostetun puukuulaharjoittelun. Harjoittelujakson jälkeen joukkueet pelasivat jälleen vastakkain ja ottelu videoitiin. Otteluvideoilta tutkittiin syöttöjen onnistumiset ja epäonnistumiset, syyt epäonnistumisiin sekä onnistuneen haltuunoton jälkeinen toiminta. Otteluiden lisäksi joukkueet testattiin Suomen Jääkiekkoliiton Tekniikkamestari-radalla. Tuloksellisesti molemmat ottelut, joita tutkittiin, päättyivät koeryhmän voittoon, mutta harjoittelujakson jälkeinen toinen ottelu oli tuloksellisesti huomattavasti tasaisempi kuin ensimmäinen ottelu. Lisäksi tarkasteltaessa koeryhmän syöttöjen onnistumista, kehitystä ei tapahtunut merkittävästi. Sitä vastoin vertailuryhmän syöttötyöskentely kehittyi suhteellisesti huomattavasti. Tämän tuloksen valossa voisi tehdä sen päätelmän, ettei näin lyhyt harjoitusaika vaikuta syöttöjen onnistumisprosenttiin. On todettava, että kolmen kuukauden vertailujakso oli vaikutusten seurantaan ja esiin tulemiseen liian lyhyt.