Hankintalaki - kilpailuttamisen karikot hankintayksikön näkökulmasta

Abstract

Tällä tutkimuksella on haluttu selvittää markkinaoikeuden vuonna 2007 voimaan astuneen hankintalain nojalla antamien ratkaisujen pohjalta ne julkisten hankintojen kilpailuttamiseen liittyvät seikat, joihin hankintayksiköiden tulisi kiinnittää erityistä huomiota kyetäkseen mahdollisimman moitteettomaan kilpailuttamisprosessiin ja välttääkseen näin mahdolliset oikeustoimet hankintojen viivästysseuraamuksineen. Kyseessä on empiirinen, pääosin kvantitatiivinen kokonaistutkimus, jonka tarkoitus on olla selittävä. Aineistona on käytetty markkinaoikeuden internet-sivustoillaan saatavilla olevia 30.9.2009 mennessä antamia yhteensä 313 ratkaisua, joista on analysoitu sekä hakemusten että niiden hyväksymisten, hylkäysten ja käsittelemättä jättämisten perusteet. Yleisin peruste hakemukselle oli hankintayksikön tekemä virheellinen tarjousvertailu. Markkinaoikeus oli hylännyt hakemuksista reilut puolet ja hyväksynyt noin neljänneksen. Loput oli joko jätetty tutkimatta tai hakemus oli peruttu. Täysin virheettömiksi todettiin vain hieman vajaa puolet hakemusten kohteena olleista hankintamenettelyistä. Yleisin markkinaoikeuden toteama virhe oli tarjouspyynnön puutteellisuus tai virheellisyys. Seuraavaksi yleisimpinä esiintyivät virheellisesti tehty tarjousvertailu sekä puutteelliset perustelut hankintapäätöksessä. Hakemusten kohteena olleista hankinnoista kolmannes oli pantu toimeen ennen oikeuskäsittelyä, mikä tällöin mahdollisti tuomitsemisen enintään hyvitysmaksun maksamiseen hakijalle, vaikka hankintamenettely olisi todettu virheelliseksi. Hyvitysmaksu määrättiin kuitenkin ani harvoin. Tutkimatta jätetyistä hakemuksista puolessa oli syynä niiden saapuminen myöhässä. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että huolellisesti laadittu hankinta-ilmoitus ja tarjouspyyntö luovat pohjan onnistuneelle hankintaprosessille. Sen vuoksi hankintayksiköillä tulisi olla selkeä hankintastrategia ja sen mukaan laaditut toimintamallit, joiden ensisijaisena tavoitteena olisi kokonaistaloudellisuus. Hankintayksiköiden tulisi hyödyntää laajemmin lain suomia erilaisia hankintamenettelyjä. Tutkimus osoittaa, että hankintayksiköissä on syytä panostaa hankintaosaamisen kehittämiseen.