Julkishallinnon IT-kehityshankkeiden epäonnistuminen ja siihen johtavat syyt : tapaustutkimus

Tässä tutkielmassa tarkastellaan julkishallinnon sähköistämistä edistävien IT-kehityshankkeiden epäonnistumista ja siihen johtavia tekijöitä. Hankkeiden epäonnistumisella tarkoitetaan tämän tutkielman yhteydessä niiden toteutuksessa havaittujen merkittävien ongelmien realisoitumista. Tutkielman tavoitteena on tapaustutkimuksen avulla saada selville mitä ongelmia voidaan pitää kuuden tutkimuksessa analysoidun IT-kehityshankkeen perusteella merkityksellisimpinä suurten ja kompleksisten kokonaisarkkitehtuurinomaisten hankkeiden ongelmatekijöinä ja kuinka FEAR-ohjausmalli vastaa havaittuihin haasteisiin. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että projektilähtöiseen työhön keskittyneen tieto- ja viestintäteknologia-alan yksi keskeisimmistä haasteista liittyy IT-projektien alhaiseen onnistumisprosenttiin. Jatkuvasta kehityksestä sekä osaamisen ja tiedon lisääntymisestä huolimatta hankkeiden onnistumisprosenttia ei ole kyetty nostamaan toivotulla tavalla. Tämä yhdistettynä 2000-luvulla voimakkaasti yleistyneeseen kokonaisarkkitehtuurinäkökulmaan on toiminut hyvänä kannustimena tutkia epäonnistumiseen vaikuttavia syitä hieman aikaisemmista tutkimuksista eroavaa näkökulmaa käyttäen. Kuutta hanketta käsittelevässä tapaustutkimuksessa hankkeissa havaituista ongelmista luodaan QCA-menetelmän avulla tärkeimmiksi tutkimustuloksiksi nimetyt kolme ongelmakombinaatiota. Lopuksi kaikkia ongelmahavaintoja hyödynnetään FEAR-ohjausmallin arvioinnissa tarkastelemalla sen kykyä estää kyseisten ongelmien realisoituminen. Tutkielman keskeisimmiksi tuloksiksi saatiin kaksi neljän ja yksi kolmen ongelman muodostama kombinaatio. Kombinaatioista yhden voitiin todeta edustavan hallinnollispainotteisia ongelmia, toisen havaittiin omaavan toteutuksen ongelmiin viittaavia piirteitä ja kolmannen tulkittiin sijoittuvan muita kombinaatioita lähemmäksi suunnittelua koskevia ongelmia. FEAR-ohjausmallille suoritetun arvioinnin perusteella sen todettiin ottavan suoraan kantaa 12 ongelmaan kaikkiaan 16:sta arvioinnissa käytetystä ongelmasta. Ohjausmallin kykyä estää ongelmakombinaatioiden toteutuminen voidaan täten pitää pääasiallisesti hyvänä.