Sykevaihtelu jääkiekkoilijan pelikauden aikaisen kuormittuneisuuden ilmentäjänä

Abstract

Testattavina oli seitsemän miesjääkiekkoilijaa (24.8 ± 2.8 vuotta, 179.4 ± 5.0 cm, 82.1 ± 4.9 kg). Testattavia valittiin joukkueen jokaisesta kentästä siten, että testattavina oli puolustavia ja hyökkääviä pelaajia sekä maalivahti. Testipäivät sijoittuivat kauden puoliväliin (20.12.2004), jota olivat edeltäneet tiiviit harjoitus- ja peliviikot, ja kauden jälkeen huhtikuulle (28.4.2005), jota edelsi loma- ja harjoitteluviikot. Testipatteristo sisälsi palautumis- ja mielialakyselyt, ortostaattisen testin ja maksimaalisen epäsuoran hapenottotestin alku- ja loppuverryttelyineen. Näistä kaikista kuormitustiloista kerättiin sykedata syke-sykkeeltä Polar Electron S810 tai S810i sykevastaanottimilla. Analysoinnissa käytettiin Polar Presicion Performance analysointiohjelmaa (Polar Electro, Kempele, Finland). Kauden aikaisessa maksimaalisessa kuormituskokeessa HRmaks (p=0.02) ja submaksimaaliset sykkeet (p<0.05) olivat matalampia, ja Pmaks (p=0.002), VO2teor (p=0.008) ja LAmaks (p=0.047) suurempia kuin kauden jälkeen. Ortostaattisen testin syke-ero (seiso-masyke-leposyke) oli pienempi kauden aikana kuin kauden jälkeen (p=0.029). Mitä pienempi syke-ero kauden aikana oli, sitä suurempi oli itse arvioitu fyysinen palautuminen (p=0.045). Lisäksi mitä korkeampi leposyke oli, sitä korkeampi oli seisomasyke (p<0.01) ja sitä pienemmät olivat parasympaattista aktiivisuutta kuvaavat arvot istumisen ja seisomisen aikana (p<0.05). Loppuverryttelysyke oli matalampi kauden aikana kuin kauden jälkeen (p=0.005). Parasympaattista aktiivisuutta kuvaavat sykevaihtelumuuttujat olivat loppuverryttelyn aikana suuremmat kauden aikana kuin kauden jälkeen (p=0.005). Kauden aikaiset parasympaattista aktiivisuutta kuvaavat sykevaihtelumuuttujat lepotilassa olivat yhteydessä kauden jälkeiseen korkeaan fyysiseen palautumiseen (p<0.05). Itse arvioitu psyykkinen palautuminen oli suurempaa kauden jälkeen (p=0.03), jolloin myös mieliala oli selvästi positiivisempi kuin kauden aikana. Pelikauden aikaiset sykevaihtelumuutokset eivät tämän tutkimuksen mukaan ole jääkiekkoilijoilla merkittäviä. Kuitenkin parasympaattista aktiivisuutta saattaa olla enemmän kauden aikana kuin kauden jälkeen. Hyvän kestävyyskunnon ja sitä myötä lisääntyneen parasympaattisen aktiivisuuden positiivisia vaikutuksia jääkiekkoilijan kuormittuneisuuteen ei voida kiistää. Parasympaattinen aktiivisuus lisää stressinsietokykyä, ehkäisee ylikuormitustilaa ja parantaa palautumista koko pelikauden aikana. Sykevaihtelu tuo arvokasta tietoa jääkiekkoilijan pelikauden aikaisesta kuormittuneisuudesta.