Magneettikuvaus, ultraääni ja ihopoimumittaus ihonalaisen rasvakudoksen mittareina

Abstract

Kehon koostumuksen mittausmenetelmät jaetaan kenttä- ja laboratoriomenetelmiin.Laboratoriomenetelmiä ovat vedenalaispunnitus, kaksienergisen röntgensäteen absorptiometria(DXA), magneettikuvaus ja ultraääni, ja kenttämenetelmiä ovat esimerkiksiihopoimumittaus, biosähköinen impedanssi, antropometria ja infrapunasäde. Laboratoriomenetelmätovat yleensä tarkempia, kalliimpia ja vaativat erikoisolosuhteet toisinkuin kenttämenetelmät. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla magneettikuvaa, ultraääntäja ihopoimumittausta ihonalaisen rasvakerroksen mittarina uloimman reisilihaksenkohdalta (m. vastus lateralis) 19-35-vuotiailla kuntosaliharjoittelemattomilla miehillä.Koehenkilöiltä mitattiin paino ja pituus, josta laskettiin painoindeksi. Heidän rasvaprosenttilaskettiin neljän ihopoimun mittausta käyttäen. Magneettikuvalla ja ultraäänellämääritettiin ihonalaisen rasvakerroksen paksuus oikean jalan ulomman reisilihaksenyhdestä kohdasta. Samasta kohtaa mitattiin ihopoimu pihtimittauksella, jonka suorittisama mittaushenkilö.Tutkimus osoitti magneettikuvalla sekä ultraäänellä mitattujen ihonalaisten rasvakerrostenja ihopoimun korreloivan keskenään tilastollisesti erittäin merkittävästi (MRI ja UÄP<0.001, r=0.886; MRI ja ihopoimu P<0.001, r=0.916; UÄ ja ihopoimu P<0.001,r=0.887). Tutkimuksessa havaittiin myös painoindeksin ja neljästä ihopoimusta lasketunrasvaprosentin korreloivan tilastollisesti merkittävästi keskenään (P<0.001, r=0.594).Tutkimus osoitti ihopoimumittauksen olevan hyvä kenttämittaus vaihtoehto magneettikuvalleja ultraäänelle. Ultraäänimittaus osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi magneettikuvauksellearvioitaessa ihonalaisen rasvakerroksen paksuutta ulomman reisilihaksen kohdalta.Painoindeksi osoittautui käytettäväksi kehon koostumuksen arviointimenetelmäksi.Haluttaessa tarkempaa tietoa kehonkoostumukselta, rasvaprosentti antaa yksityiskohtaisempaatietoa lihaksien ja rasvan osuuksien jakautumisesta kehossa.