Tämä laadullinen tutkimus käsittelee lasten pelkoja päiväkodissa. Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää 4-6 -vuotiaiden lasten päiväkotiin liittyviä pelkoja sekä niiden sukupuolisidonnaisuutta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu pelon käsitteen, lasten pelkojen ja päiväkodin toimintaympäristön ympärille.
Tutkimuksen tutkimusasetelmana on käytetty fenomenografista lähestymistapaa, johon tutkimusmenetelmä ja aineiston analyysi perustuvat. Aineistonkeruumenetelmänä on käytetty lasten puolistrukturoituja yksilöhaastatteluita, joissa apuvälineenä ovat toimineet lapsille esitetyt päiväkotiin liittyvät kuvat. Haastatteluja toteutettiin kahdessa eri päiväkodissa yhteensä seitsemäntoista. Aineisto analysoitiin fenomenografisen analyysin avulla.
Tuloksista selvisi, että 4-6 -vuotiaiden lasten päiväkotiin liittyvät pelot voitiin jakaa viiteen ryhmään: päiväkodin materiaaleihin ja välineisiin liittyviin pelkoihin, päiväkodin tiloihin liittyviin pelkoihin, päiväkodin todellisiin j
a kuvitteellisiin henkilöihin liittyviin pelkoihin, päiväkodissa tapahtuvaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyviin pelkoihin sekä lapsen omaan toimintaan liittyviin pelkoihin. Yleisimpiä lasten pelon aiheita olivat päiväkodin nukkumahuone ja vessa, kiusaaminen sekä omiin taitoihin tai päiväkodin tuleviin tapahtumiin liittyvä epävarmuus ja epäonnistuminen.
Tyttöjen ja poikien pelkojen väliltä voitiin löytää sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Tuloksista mm. selvisi, että pojilla oli määrällisesti hieman enemmän pelkoja kuin tytöillä. Tyttöjen ja poikien aineistojen erilliset analyysit tuottivat melko samanlaisia kuvauskategorioita, joskin ne erosivat sisällöllisesti jonkin verran toisistaan. Esimerkiksi päiväkodin sosiaaliseen ympäristöön liittyvissä peloissa osa pojista kertoi pelkäävänsä päiväkodin aikuisia, kun taas tyttöjen sosiaaliseen ympäristöön liittyvät pelot keskittyivät enemmän fyysisiin ja sosiaalisiin konflikteihin vertaisryhmän kanssa. Lapsen omaan toimintaan liittyvissä peloissa pojilla oli määrällisesti enemmän omiin taitoihin kohdistuvia epäonnistumisen pelkoja kuin tytöillä. Keskeinen ero tyttöjen ja poikien välisissä tuloksissa oli myös tyttöjen mainitsemat kuvitteellisiin asioihin liittyvät pelot, joita pojilla ei ollut.
Tutkimuksen pohjalta voidaan pohtia mm. lapsuuden ja päiväkotikulttuurin muutosten vaikutusta pelkoihin. Kenties lapsuuden lyhentyminen, kiireinen elämäntyyli tai suuret päiväkotiryhmät aiheuttavat lapsille liiallisia osaamisen paineita, jotka taas näkyvät pelkojen suurena määränä.
...
