Toimintamahdollisuuksien arvioinnin nykykäytännöt Suomessa nuorten mielenterveystyössä

Tämä kuvaileva tutkimus pyrkii selvittämään toimintaterapeutin toteuttaman toimintamahdollisuuksien arvioinnin nykykäytäntöjä Suomessa nuorten mielenterveystyötä parissa. Tutkimuksessa pyritään kuvailemaan arvioinnin tämän hetkistä sisältöä, arviointikäytäntöjä sekä niissä esille tulevia eroja ja yhteneväisyyksiä. Tutkimuksen tarkoitus on hahmottaa arvioinnin nykytilaa ja osoittaa sen rakenteita. Tutkimuksen avulla nuorten mielenterveystyössä työskentelevien toimintaterapeuttien on mahdollista arvioida omaa työtään suhteessa valitsevaan nykytilaan. Tutkimuksen avulla on tarkoitus mahdollistaa keskustelu toimintaterapeuttien tekemän arvioinnin nykytilasta ja muutostarpeesta ja näin kehittää toimintaterapian käytäntöjä. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla, jonka tutkimuksen tiedonantajat saivat sähköpostitse. Tutkimuksen tiedonantajat (n=30) ovat näyte tutkimuksen kohdejoukosta ja tutkimukseen osallistuminen perustui vapaaehtoisuuteen. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty soveltaen aineistolähtöistä sisällön analyysiä. Tämän tutkimuksen mukaan toimintaterapeuttien arviointikäytännöt kohdejoukon osalta ovat vaihtelevia. Tärkeimpinä arvioinnin tavoitteina pidettiin asiakkaan toiminnallisen tilanteen selvittämistä ja toimintamahdollisuuksia rajoittavien tekijöiden nimeämistä. Etusijan nuorten arvioinnissa mielenterveystyön piirissä nykypäivänä saavat toiminnalliset taidot ja valmiudet ja niiden suhde ikätasoon. Pääsääntöisesti arviointi koostui haastattelusta, tehtävätyöskentelystä, itsearviointitehtävistä, mittareista ja toiminnallisten tilanteiden havainnoinnista. Tuloksissa huomioitavaa on se, että yksilön eli tässä tapauksessa nuorten omat dynaamiset näkemykset ja kokemukset merkityksellisiin toimintoihin osallistumisesta otettiin arvioinnissa vahvasti esille ympäristöä unohtamatta. Tarkasteltaessa tämän tutkimuksen tuloksia voidaan todeta, että nuorten mielenterveystyössä toimintaterapeutit sisällyttävät arviointiinsa niin yksilöön, ympäristöön kuin merkitykselliseen toimintaan liittyviä tekijöitä eli arvioivat toiminnallista suoriutumisen eri osa alueita. Kliinisen työn tueksi vaaditaan yhä enenevissä määrin näyttöä ja tieteellisiä perusteluita. Lisäksi nuorten mielenterveystyössä työskentelevät toimintaterapeutit kohtaavat jatkuvasti vaateen nopeasta arvioinnista laatua unohtamatta. Tämä vaade syntyy lyhenevistä hoitoajoista ja hoitoa tarvitsevien kasvavasta määrästä.