"Sit se meni ja tuli hetken päästä takas" : verbit mennä ja tulla suomi toisena kielenä -oppijoiden teksteissä

Tutkin pro gradu -työssäni, miten S2-oppijoiden mennä- ja tulla-verbien käyttö kirjallisissa tuotoksissa kehittyy Eurooppalaisen viitekehyksen (EVK) taitotasolta toiselle siirryttäessä eli millaista kehityskulkua sanastonoppimisessa on nähtävissä näiden verbien osalta. Tutkielmani liittyy menetelmiltään ja aineistoltaan Linguistic Basis of the Common European Framework Levels -hankkeeseen (Cefling), jossa tavoitteena on yhdistää toisen kielen oppimisen ja kielitaidon arvioinnin tutkimusta. Mennä- ja tulla-verbien käyttöä lähestyn DEMfad-mallin (Franceschina et al 2006) taajuuden (frequency), tarkkuuden (accuracy) ja jakauman (distribution) kautta, mitkä liittyvät käsitteisiin sujuvuus, tarkkuus ja kompleksisuus. Frekvenssissä tutkitaan, kuinka paljon tulla- ja mennä-verbejä esiintyy tuhatta sanaa kohden, tarkkuudessa, miten usein esiintymät ovat oikein/väärin ja jakaumassa, millaisissa merkityksissä verbejä käytetään. Aineistona tutkimuksessa ovat Cefling-hankkeen nuorten S2-oppijoiden tekstit (tasoilta A1 – B2 yhteensä 527 kappaletta) sekä Yleisten kielitutkintojen (YKI) aikuisten S2-oppijoiden tekstit (tasoilta A1 – C2 yhteensä 669 kappaletta). Koululaiset käyttävät mennä- ja tulla-verbejä frekvenssiltään eniten taitotasolla A2. YKI-aineistossa mennä-verbiä käytetään eniten tasolla A2 ja tulla-verbiä tasolla A1. Tulla-verbi on koululaisaineistossa jokaisella kielitaidon tasolla (A1-B2) frekvenssiltään yleisempi kuin mennä. YKI-aineistossa tulla on yleisempi kaikilla muilla tasoilla paitsi tasolla A2. Eri tekstilajien välillä on eroja mennä- ja tulla-verbien käytössä. Koululaiset myös käyttävät mennä- ja tulla-verbejä jonkin verran enemmän kuin aikuiset. Merkityksen tarkkuudessa tutkittujen verbien käyttö oikeissa konteksteissa osataan jo A1-tasolta lähtien lähes täydellisesti. Tulla ja mennä-verbeillä muodon tarkkuus on suurempi koululaisilla kuin YKI-aineiston oppijoilla kaikilla muilla tasoilla paitsi tasolla A2. Koululaiset hallitsevat mennä- ja tulla-verbien muodon jo B1-tasolta, mutta YKI-aineistossa ne hallitaan vasta B2-tasolta. Distribuution tutkimuksessa selvisi, että jo alkeiskielitasolta (A1 – A2) mennä- ja tulla-verbejä käytetään hyvin monenlaisissa merkityksissä. Yleisin tyyppi on liikeverbityyppi mennä tai tulla johonkin paikkaan, mutta jo alkeistasoilta asti on esimerkiksi idiomaattisia ilmauksia sekä tulla-verbin futuurista käyttöä.