Vuosina 1910-2009 sävelletyn taidemusiikin osuus musiikkiopistoissa

Tutkielma lähtee liikkeelle kysymyksestä, miksi uutta taidemusiikkia (ekspressionistista, uusklassista, modernia, postmodernia ym. länsimaisen taidemusiikkiperinteen jatkumoa) soitetaan ja kuunnellaan taidemusiikkikulttuurin piirissä niin vähän vanhempiin tyylikausiin verrattuna. Spesifiksi tutkimuskysymykseksi muotoutui sadan viime vuoden sisään sävelletyn taidemusiikin osuus musiikkioppilaitoksissa soittavien lasten ja nuorten ohjelmistosta. Musiikkiopistot ovat vuosikymmeniä toimineet tärkeimpänä musiikinharrastuksen instituutiona Suomessa, ja niissä toteutettavat käytännöt ovat olleet keskustelun alla. Tutkimukset musiikin hahmottamisesta ja modernin musiikin opetuksesta puoltavat nykymusiikin läsnäoloa opetuksessa. Tutkimus käsittää määrällisen ohjelmistokartoituksen kahdessa eri musiikkiopistossa, kymmenellä eri opettajalla soittavan 135 oppilaan ohjelmiston ajallisesta jakautumisesta ennen vuotta 1910 ja sen jälkeen. Tutkimus on ensimmäinen laatuaan Suomessa ja toteutettiin kyselylomakkeilla, joihin opettajat kirjoittivat jokaisen oppilaan syyslukukautena 2009 soittaman ohjelmiston. Tutkin sadan viimen vuoden sisään sävellettyjen kappaleiden absoluuttisia ja suhteellisia osuuksia oppilaiden ohjelmistoissa ja vertailin niitä oppilaan iän, sukupuolen ja instrumentin sekä opettajan taustatietojen kanssa. Keskeisimmät löydöt olivat uudemman musiikin noin 50 prosentin keskimääräinen osuus, suuret osuuksien vaihtelut opettajien välillä, suuret keskihajonnat sekä oppilaan iän huomattava merkitys. Tutkimuksen epätasaisen otannan vuoksi suoria korrelaatiojohtopäätöksiä ei voi vetää, mutta se antaa pohjaa jatkotutkimukselle.