Ajattelun kielen evoluutio : sosiaalisen älykkyyden hypoteesi ihmisen erityispiirteiden selittäjänä

Tutkielmassa luodaan katsaus ihmisen evoluutioon ja hänet muista kädellisistä erottaviin kognitiivisiin erityispiirteisiin. Näitä piirteitä tarkastellaan komputationaalisen mielenteorian viitekehyksessä. Ihmisen kognitiiviset erityispiirteet pyritään määrittelemään ja niiden kehityksen selittäjäksi esitetään sosiaalisen preadaptaation hypoteesi. Hypoteesi perustuu usean eri alojen tuottamaan tietoon ihmisen lajikehityksestä ja evoluution lainalaisuuksista sekä muiden kädellisten kognitiivisista kyvyistä. Tutkielman kannalta keskeisimmät teoriat ovat sosiaalisen älykkyyden hypoteesi, jonka mukaan kädellisten suuret aivot ovat kehittyneet vastauksena näiden eläinten monimutkaiseen sosiaaliseen ympäristöön, sekä Dorothy Cheneyn ja Robert Seyfarthin esittämä hypoteesi paviaanien sosiaaliseen kognitioon kehittyneestä ajattelun kielestä. Näitä teorioita tarkastellaan komputationaalisesta näkökulmasta ja päädytään esittämään, että myös ihmisen kognitiiviset erityispiirteet perustuvat preadaptaatioille, jotka ovat kehittyneet sosiaalista kognitiota varten. Sosiaalisen preadaptaation hypoteesi on parsemoninen selitys ihmisen kognitiivisten erityispiirteiden evoluutiolle. Se on yhteensopiva fossiiliaineiston, lajimme geneettisen historian ja muista kädellisistä omaavamme tiedon kanssa. Kuten monien evolutiivisten selitysten kohdalla, sen suora testaaminen on kuitenkin vaikeaa. Tutkielma kuitenkin osoittaa, että komputationalistisesta näkökulmasta on mahdollista tutkia myös muita lajeja kuin ihmistä ja komparatiivisella kognition tutkimuksella on paljon annettavaa oman lajimme mielen tutkimukselle.