Oppilasarviointi musiikkiopistossa : oppilaiden kokemuksia Sibelius-opiston arviointikäytänteistä

Suomalainen laaja ja kattava musiikkioppilaitosjärjestelmä on ainutlaatuinen maailmassa. Koulutuksen mallia on otettu idästä, sen seurauksena opetukselle on luotu muun muassa koko maan kattava tutkintojärjestelmä. Musiikinopetusta on leimannut muodollinen ankaruus, joka aika ajoin kohtaa kritiikkiä vielä nykypäivänäkin. Tämä tutkimus suuntaa katseensa musiikkiopiston arvioinnin nykytilaan. Sen tarkoitus on selvittää millaisia kokemuksia oppilailla on musiikkiopiston arviointitoiminnasta, ja mikä on arvioinnin merkitys oppilaille. Tutkimus on laadullinen. Menetelmänä on puolistrukturoitu teemahaastattelu, joka tehtiin haastattelemalla opintojensa loppuvaiheessa olevia, kevään 2008 aikana D-tasosuorituksen tehneitä Sibelius-opiston oppilaita. Tutkimus on luonteeltaan empiirinen ja näkökulmaltaan fenomenologinen. Ilmiö, jota tarkastellaan oppilaiden kokemusten ja käsitysten kautta on oppilasarviointi. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Teoreettinen viitekehys ohjasi tulosten analyysiä. Analyysi osoittaa, että Sibelius-opiston arviointikäytänteiden kehittämisessä katse tulisi ensisijaisesti kohdistaa tasosuorituskäytänteisiin. Tasosuorituksilla on korostunut merkitys musiikkiopiston arviointitilanteena, mutta niitä kritisoitiin monella tavalla. Haastateltavat ymmärsivät myös soittotuntitilanteen merkittävänä arviointitilanteena. Oman opettajan antamaa palautetta arvostettiin suuresti. Kokemukset itsearvioinnista olivat kirjavia ja osin ristiriitaisiakin. Niiden osalta käytänteet kaipaavat tarkennusta. Arvioinnin merkitys opetuksessa koettiin tärkeänä. Erityisesti positiivisen palautteen merkitystä korostettiin. Tutkimus antaa aineksia musiikkiopiston oppilasarvioinnin kehittämiseen oppijaystävälliseen suuntaan.