”Ai dount vant tu saund laik Mika Häkkinen” : Finnish Upper Secondary School Students Perceptions on English Pronunciation

 Englannin kielellisen kompetenssin ja ääntämisen merkitys on kasvanut niin työelämässä kuin yhteiskunnassamme yleisesti. Aiempi aihetta koskeva tutkimus on keskittynyt suomalaisten kielitaidon ja kieliasenteiden kartoittamiseen sekä lukiolaisten käsityksiin suullisen kielitaidon opettamisesta. Suullista kielitaitoa on kuitenkin tutkittu yllättävän vähän verrattuna muihin kielen osa-alueisiin. Suullisen kielitaidon merkitystä nyky-yhteiskunnassa ei kuitenkaan tulisi vähätellä ja siksi tutkimusta aiheesta tulisi lisätä. Tämä tutkimus keskittyy yleisen suullisen kielitaidon sijaan tarkemmin ääntämiseen siksi, että ääntämyksellä on suuri vaikutus puheen sujuvuuteen, ymmärrettävyyteen sekä ensivaikutelman luomiseen, mutta sen merkitystä on pitkälti laiminlyöty aiemmissa tutkimuksissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää abiturienttien käsityksiä ääntämisen tärkeydestä yleisesti sekä heidän mielipiteitään heidän opettajiensa ääntämyksestä, ääntämyksen opetuksesta koulussa sekä natiivinomaisesta ääntämyksestä. Tutkimus käsitti myös kyseisten opiskelijoiden mielipiteitä siitä onko opettajien ääntämisellä mahdollisesti vaikutusta heidän innostukseensa oppia englannin kieltä. Tutkimus toteutettiin pääkaupunkiseudulla melko suuren yhteiskoulun lukiossa. Vastaajina toimi yhteensä 67 abiturienttia, eli vastaajat olivat 18-19-vuotiaita. Tutkimusmateriaali kerättiin 22:lla viisiasteisella Likert-skaala väittämällä sekä yhdellä avokysymyksellä. Likertskaalan väittämät oli muotoiltu neljän tutkimuskysymyksen mukaisesti. Tulokset analysoitiin tilastollisesti SPSS-ohjelmaa käyttäen. Tulokset osoittivat, että oppilaat olivat yleisesti ottaen tyytyväisiä opettajiensa ääntämisen tasoon. Monet myös pitivät opettajaa hyvänä mallina omalle ääntämykselleen. Oppilaat kuitenkin myös mainitsivat, että mikäli yksittäiset opettajat olivat lausuneet huonosti, oli se yleisesti ottaen vaikuttanut negatiivisesti heidän innostukseensa, erityisesti siten, että opettaja oli vaikuttanut epäpätevältä. Oppilaat olivat sitä mieltä, että koulussa tulisi harjoitella enemmän ääntämystä ja he kokivat oikeanlaisen ääntämyksen tärkeäksi. Tuloksia voidaan soveltaa aineenopettajien koulutusta kehitettäessä sekä lukion opetussuunnitelmaa muokatessa. Suullisen kokeen lisääminen ylioppilaskirjoituksiin hyödyttäisi varmasti opiskelijoita, sillä tämä lisäisi suullisen kielitaidon opetusta koulussa. Tämä puolestaan hyödyttäisi heitä myöhemmin työelämässä. Opetuksen taso myös nousisi mikäli opettajankoulutuksessa keskityttäisiin enemmän suullisen kielitaidon opetukseen.