Oopperaa laulavasta sotilassoittajasta suomalaisen iskelmän isäksi : Georg Malmsténin uran muutos 1920–30-lukujen vaihteessa

Georg Malmstén (1902 1981) on arvostettu henkilö suomalaisen populaarimusiikin historiassa. Hänet tunnetaan nykyään kuitenkin lähinnä säveltämistään ja laulamistaan iskelmistä. Ennen iskelmälaulajan uraa hän oli kuitenkin toiminut Laivaston Soittokunnan varakapellimestarina, ja takana oli myös perusteelliset musiikkiopinnot ja oopperarooleja Aino Acktén oopperaluokalla. Tavoite on selvittää, mitä syitä ja seurauksia uran muutokseen 1920 30-lukujen vaihteessa liittyy kokoamalla ne yhteen ja arvioimalla niiden paikkansapitävyyttä. Huomioitava on myös ajan yhteiskunnallinen kehitys ja ilmapiiri. Malmsténin vakava pyrkimys oli päästä sotilaskapellimestariksi, mutta kun hän ryhtyi laulamaan iskelmiä, niin ei ollut enää mahdollista toimia sotilaskapellimestarina. Soittokunnan puistosoitoissa hän sai kuvan suomalaisten musiikkimausta ja uskalsi säveltää valssin Särkynyt onni, joka menestyi hyvin. Opiskelu Helsingin Musiikkiopistossa johdatti hänet Aino Acktén oopperaluokalle, jonka kevätnäytteiden seurauksena hän pääsi levyttämään. Gramofonikuume lisäsi iskelmien kysyntää, ja oopperamusiikkia ei kuultu enää levyiltä. Levytystoiminta oli tuottoisampaa kuin oopperalaulu, ja innostusta siihen vähensivät huonot muistot Savonlinnan Oopperajuhlilta. Oopperajuhlien jälkeen hän sävelsi ja levytti ensimmäisen suomalaisen orkesterisäestyksisen lastenlaulun, Sairas karhunpoika. Malmstén teki kuitenkin ratkaisunsa paljolti taloudellisten syiden sanelemana, koska perheen elättämiseen tarvittiin rahaa. Koska elettiin lama-aikaa, hän halusi välttää riskejä ja velkaa. Hän ei katunut siirtymistään iskelmämusiikin pariin ja yritti yhdistää sillä kansan- ja taidemusiikkia. Kaikkeen, mihin hän ryhtyi, hän pyrki tekemään sen kunnolla itseään säästämättä.