Positiivisen ja negatiivisen kilpailumielialan vaikutus autonomisen hermoston vasteisiin ja onnistumiseen kilpatanssissa

Tuominen, Satu 2010. Positiivisen ja negatiivisen kilpailumielialan vaikutus autonomisen hermoston vasteisiin ja onnistumiseen kilpatanssissa. Stressi on elimistön luonnollinen tapa reagoida haasteisiin. Positiivinen stressi motivoi ja antaa energiaa suoriutua tehtävästä, negatiivinen haittaa keskittymistä. Kilpailujännityksen aiheuttamia muutoksia mielialassa ja kehossa voidaan verrata lyhytkestoiseen stressiin, joka voi parhaimmillaan parantaa urheilijan suorituskykyä, mutta myös pilata suorituksen. Stressireaktio heijastuu autonomisen hermoston toimintaan ja sydämen sykevälivaihteluun. Sykevaihtelun analysointi mahdollistaa stressin mittaamisen, mutta ei erottele positiivista ja negatiivista stressiä toisistaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko positiivisella ja negatiivisella kilpailumielialalla erilainen vaikutus autonomisen hermoston vasteisiin tai onnistumiseen kilpatanssissa. Lisäksi tarkasteltiin, ovatko kilpailumieliala ja autonomisen hermoston vasteet yhteydessä toisiinsa. Tietoa voitaisiin hyödyntää tulevaisuudessa erottelemaan positiivista ja negatiivista stressiä toisistaan ja tehostamaan siten urheilijan suorituskykyä. Koehenkilöinä oli 12 kansainvälisen ja kansallisen tason vakiotanssien kilpatanssijaa (ikä 19 ± 3 v.). Mittaukset suoritettiin kahdessa GP -kilpailussa sekä harjoituskilpailussa noin tuntia ennen kilpailun alkua. Kilpailumielialaa kartoitettiin kyselylomakkeella ja autonomisen hermoston vasteita mittaamalla sydämen sykevaihtelua levossa. Lisäksi tanssijoille suoritettiin GP-kilpailujen välissä yösykemittaukset autonomisen hermoston perustasojen selvittämiseksi. Positiivisten ja negatiivisten ryhmien välillä esiintyi pieniä eroja erityisesti sykkeen, peräkkäisten sykevälien keskimääräisen vaihtelun (RMSSD) ja korkeataajuuksisen sykevaihtelun (HF) osalta, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Esimerkiksi positiivisen ryhmän sykkeet (harjoitus, kilpailu I, kilpailu II) olivat 58 ± 9, 83 ± 7 ja 77± 8 krt/min, negatiivisen puolestaan 75 ± 12, 94 ± 8, 79 ± 19 krt/min. RMSSD oli positiivisella ryhmällä 57 ± 15, 38 ± 7 ja 54 ± 25 ms. Negatiivisen ryhmän vastaavat arvot olivat 43 ± 19, 27 ± 14 ja 36 ± 19 ms. Harjoituksessa ja kilpailussa II positiivinen ryhmä onnistui hieman paremmin verrattuna negatiiviseen ja koko ryhmään, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tutkimus osoitti myös, että autonomisen hermoston vireystila on suurempi kilpailussa verrattuna harjoitukseen riippumatta siitä, muuttuiko mieliala positiivisempaan tai negatiivisempaan suuntaan. Tämän tutkimuksen perusteella negatiivinen mieliala näyttäisi vaimentavan autonomisen hermoston parasympaattista säätelyä voimakkaammin kuin positiivinen mieliala. Erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä, joten aihetta tulee tutkia lisää suuremmalla otoksella.