| dc.description.abstract | Joutsen, Tero. 2007. Seiväshypyn lajianalyysi ja harjoittelun ohjelmointi. Valmentajaseminaarityö. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto. Seiväshyppy on yksi yleisurheilun hyppylajeista, jossa tarvitaan erityisesti hyvää lajitekniikkaa, nopeutta, voimaa ja riittävää rohkeutta lajisuorituksen toteuttamiseen. Biomekaanisesti seiväshyppysuoritus voidaan jakaa useisiin eri vaiheisiin. Näitä vaiheita ovat mm. vauhdinjuoksuvaihe, ponnistusvaihe, seipään tukivaihe ja lentovaihe. Oikean tekniikan hallitsemista edesauttaa hyvä koordinaatiokyky. Seiväshyppykilpailu on kestoltaan useita tunteja, mutta yksittäisen suorituksen kesto on alle 10 sekuntia. Suoritusten välillä olevat tauot ovat puolestaan riittäviä mahdollistaen käytettävien välittömien energiavarastojen (ensisijaisesti adenosiinitrifosfaatin tuotto kreatiinifosfaatin avulla) täyttymisen. Huippuhyppääjien yhteisenä piirteenä voidaan pitää nopeiden motoristen yksiköiden korostunutta osuutta. Tämä mahdollistaa lajissa tarvittavien nopeuden ja räjähtävän voiman kehittymisen riittävälle tasolle. Koska ylimääräinen paino vaatii lisää energia ylöspäin nousemiseen, kuuluu painonhallinta olennaisena osana seiväshyppyyn, varsinkin kilpailukaudella. Huippumieshyppääjien kuopalletulonopeus vaihtelee 9.5-10 m/s välillä. Parhaat naiset saavuttavat puolestaan noin 9 m/s nopeuden. Kuoppaanviennissä syntyvät törmäysvoimat ovat miehillä suuruudeltaan 400-700 kg. Parhaat mieshyppääjät pystyvät käyttämään seipäitä, jotka on tehty 12-20 kg painavammille hyppääjille. Huipulla vaadittava otekorkeus on miehillä noin 5 m ja naisilla 4.3 m. Miehet hyppäävät keskimäärin metrin otekorkeutensa yläpuolelta ja naiset noin 70 cm. Huipputuloksen tekeminen seiväshypyssä vaatii aina, että kaikki osa-alueet ovat kunnossa. Pelkkä hyvä fyysinen puoli ei mahdollista huipputulosta, mikäli tekniikka ei ole kunnossa. Myös mahdolliset pelkotilat (rohkeuden puute) esim. luokkaantumisten jäljiltä vaikuttavat negatiivisesti tulokseen. Seiväshyppääjän harjoittelu on todella monipuolista. Se muistuttaa melko paljon moniottelujen harjoittelua. Harjoitusmäärien tulisi kasvaa nuosujohteisesti aikuisikään asti. Harjoitteluvuosi jakautuu ylimeno-, peruskunto-, kilpailuun valmistavaan ja kilpailukauteen. Vuoden aikana on yleensä kaksi kilpailukautta, hallikausi ja kesän kilpailukausi. Kahden kilpailukauden malli on kehon kehittymisen kannalta hyödyllinen. Painonhallinnalla on tärkeä rooli seiväshypyssä, varsinkin kilpailukaudella. Viimeistään kilpailuun valmistavalla kaudella tulee huomioida painonhallinta ohjelmassa. Painoa pudotettaessa on suositeltavaa käyttää hidasta menetelmää, jolloin pystytään säilyttämään hankitut fyysiset ominaisuudet parhaiten. Asiasanat: Seiväshyppy, | fi |
