Nuorten kestävyysjuoksijoiden juoksun taloudellisuus eri nopeuksilla

Tämän työn tarkoitus on selvittää juoksun taloudellisuuteen liittyviä tekijöitä nuorilla maajoukkuetason juoksijoilta. Aerobisessa suorituksessa tämä energiankulutus on epäsuorasti määriteltävissä hapenoton avulla. Useiden fysiologisten tekijöiden, esim. yksilöllisen vaihtelun, kehon lämpötilan, iän, sykkeen, lihassolutyypin, sukupuolen ja harjoittelun katsotaan vaikuttavan taloudellisuuteen. Ei ole kuitenkaan olemassa yhtenäisiä ja kiistattomia tutkimustuloksia näiden muuttujien vaikutuksesta juoksun taloudellisuuteen. (Morgan & Craib 1992.) Tutkimustulokset osoittavat, että myös juoksutekniikalla on vaikutusta aineenvaihdunnallisiin tekijöihin. Suuret yksilölliset erot kuitenkin viittaavat siihen, että vaikuttavia tekijöitä on useita, joista yksikään ei välttämättä ole ratkaisevassa asemassa. Joka tapauksessa rnekaaMsten ja aineenvaihdunnallisten tekijöiden suhde kestävyysjuoksussa on monimutkainen. (Williams & Cavanagh 1987.) Varsinaisiin mittauksiin osallistui 10 maajoukkuetason kestävyysjuoksijaa, viisi miestä ja viisi naista (ikä: 19,0±2,4 / 7,6±1,8 v, pituus: 184,6±6,5 / 163,5±3,0 em, paino: 69,1±7,9 / 51,2±6,4 kg, rasva-prosentti: 11,3 ± 2,9 / 17,9±4,5). Koehenkilöt juoksivat kolmella ennaltamääritellyllä aerobisella nopeudella kolme minuuttia kolmen minuutin palautuksin. Nopeutta ohjattiin valojäniksellä. Jokaisen kuormituksen aikana mitattiin sykkeet, hengityskaasut ja askelvoimat voimalevyillä. Välittömästi suoritusten jälkeen otettiin sormenpäästä verinäyte laktaatinmääritystä varten. Taloudellisuudessa ei huomattu merkitseviä eroja sukupuolten välillä. Yksilöllinen vaihtelu hapenotossa oli miehillä alle 7% ja naisilla 4-15% Minkään yksittäisen tekijänkään ei huomattu korreloivan merkitsevästi taloudellisuuden kanssa. Askelpituus kasvoi miehillä suuremmaksi kandella viimeisellä nopeudella (p<0.05). Askeltiheyksissä ei ollut eroja. Tukivaiheen voimantuoton osalta miehillä oli havaittavisssa suuremmat voimat (p<0.05), mutta suhteutettuna kehon painoon nämä erot eivät olleet merkitseviä.Tuticittu ryhmä oli tulosten suhteen homogeeninen ja voidaankin todeta, että tämän tason juoksijoilla ei ole suuria eroja taloudellisuudessa. Suuremmalla koehenkilöjoukolla, joka mandollisesti ei ole yhtä homogeeninen, voitaisiinkin paremmin löytää taloudellisuuseroja selittäviä tekijöitä. On huomioitava, että valmentajan määrittelemillä nopeuksilla juokseminen aiheuttaa oman virhernarginaalinsa tutkimustuloksiin. Jatkossa onkin tarve tehdä tarkemmat juoksunopeusmääritykset ja mandollisesti löytää tapauksia, joissa maksimihapenotto on samaa luokkaa, mutta silti juoksutulokset eroavat merkittävästi taloudellisuuserojen myötä.