Kärkietenijän sisäpelianalyysi pesäpallossa

Jonna Ahlqvist. 2004. Kärkietenijän sisäpelianalyysi pesäpallossa. Valmennus- ja testausopin Cum Laude —tutkielma. Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän yliopisto. Pesäpallo ja sen pelaajat ovat lajin elinvuosien aikana kehittyneet jatkuvasti ja laji on roolituksen myötä muuttunut aggressiivisemmaksi ja anaerobisemmaksi. Samalla joukkueiden harjoitusmäärät ovat lisääntyneet. Lajista ei kuitenkaan ole tehty kattavaa lajianalyysiä, joka ohjaisi harjoittelua. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pelin kuormittavuutta kärkietenijän kohdalla. Tutkimuksessa mitattiin kärkietenijöiden (n = 12) etenemismääriä ja —laatua, pesilläoloaikoja, sykettä ja laktaattiarvoja kandessa helmikuussa 2004 pelatussa halli-SM:n alkuturnauksessa. Koehenldlöiden keskimääräinen (± keskihajonta) ikä oli 24 ± 5 vuotta, pituus 176,1 ± 5,5 cm, paino 74,8 ± 5,5 kg ja rasvaprosentti 11,2 ± 2,0. Koehenkilöt etenivät ottelussa keskimäärin (± keskihajonta) 379 ± 139 metriä pesälläoloaikojen ollessa keskimäärin 19 ± 14 sekuntia ykköspesällä, 39 ± 19 sekuntia kakkospesällä ja 74 ± 71 sekuntia kolmospesällä. Ottelunaikainen keskimääräinen syke oli 145 (± 7) lyöntiä minuutissa. Sisäpelissä mitattujen laktaattinäytteiden keskiarvoksi saatiin 9,4 (± 4,1) mmol / 1 ja ulkovuorojen jälkeen mitattujen näytteiden keskiarvoksi 6,1 (± 3,6) mmol /1. Laktaattiarvot nousivat odotetusti sitä enemmän, mitä pidemmälle etenijä eteni, mutta arvot eivät korreloineet merkitsevästi sykkeen tai pesälläoloaikojen kanssa. Tässä tutkimuksessa mitatut veren laktaattipitoisuudet olivat niin suuria, että anaerobisella energiantuotolla voidaan katsoa olevan suuri osuus etenijän energianmuodostuksessa. Pesäpallo on joukkuelajina ja monia muuttujia omaavana lajina vaikea tutkimuksen kohde, mutta kaipaa jatkuvasti kehittyessään lajianalyysiä ohjaamaan harjoittelua. Luotettavan tutkimustiedon saamiseksi tämä vaatii suurta määrää ja suurten otosten tutkimuksia tulevaisuudessa.