Moukarin- ja painonheiton tekniikka ja voimantuotto veteraanimoukarinheittäjillä

Ojanen Tommi 2005. Moukarin- ja painonheiton tekniikka ja voimantuotto veteraanimoukarinheittäjillä. Jyväskylän yliopisto. Liikuntabiologian laitos. Biomekaniikan Cumu-työ. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri muuttujien vaikutusta moukarin- ja painonheittosuoritukseen veteraaniheittäjillä. Tarkoituksena oli myös tutkia voimantuotollisten muuttujien vaikutuksia veteraaniheittäjän lajisuorituskykyyn. Tutkimukseen osallistui vapaaehtoisesti 12 koehenkilöä, jotka olivat iältään 44 – 80 –vuotiaita miehiä. Koehenkilöt harrastivat ja kilpailivat aktiivisesti yleisurheilun veteraanisarjoissa moukarin- ja painonheitossa. Mittaukset suoritettiin Jyväskylässä liikuntabiologian laboratoriossa syksyn 2003 aikana. Koehenkilöille suoritettiin ensin antropometriset mittaukset, jonka jälkeen he tekivät maksimaalisen isometrisen voiman testit ja tehonmittaus testit. Seuraavaksi siirryttiin heittopaikalle, jossa suoritettiin lämmittely ja painonheittosuoritukset. Koehenkilöiltä kuvattiin ja analysoitiin myös heidän kilpailusuorituksensa moukarinheitossa. Koehenkilöt olivat 176,5 ± 7,7 cm pitkiä ja painoivat 88,4 ± 10,4 kg. Kilpailusuorituksessa välineen lähtökulma oli keskimäärin 39,6º ± 3,6º, lähtönopeus 20,22 ± 2,23 m/s ja lähtökorkeus 1,70 ± 0,41 m. Eniten heiton pituuteen korreloi välineen lähtönopeus (r=0.991, p=0,008, n=12). Isometrisen voimantuoton mittauksista heiton lähtönopeuden kanssa korreloi merkittävästi dynamometrillä suoritettu polvien ojennus (r=0.725, p=0.012, n=11) ja vatsalihaksilla suoritettu vartalon koukistus (r=0.616, p=0.044, n=11). Koehenkilöiden tuottama teho näytti korreloivan läheisesti moukarin 1. pyörähdyksen alkunopeuden kanssa moukarinheittosuorituksessa. Jalkakyykyssä korrelaatio oli merkittävä 25 kg (r=0.739, p=0.023, n=9) ja 60 % kuormilla (r=0.660, p=0.038, n=10). Penkkipunnerruksen ja 1. pyörähdyksen alkunopeuden välillä oli merkitsevä korrelaatio 25 kg kuormalla (r=0.717, p=0.048, n=8) ja merkittävää lähestyvä 60 % kuormalla (r=0.588, p=0.074, n=10). Rinnalleveto liikkeessä tuotetun tehon ja 1. pyörähdyksen alkunopeuden korrelaatio lähestyi merkittävää 25 kg (r=0.684, p=0.062, n=8) ja 30 % kuormilla (r=0.686, p=0.089, n=7). Painonheitossa lähtökulma oli keskimäärin 57,1º ± 6,5º ja lähtönopeus 11,87m/s ± 1,27m/s. Näistä muuttujista ainoastaan loppuvedon aikana välineeseen tuotettu voima korreloi merkitsevästi välineen lähtönopeuden kanssa (r=0.721, p=0.021, n=10). Tässä tutkimuksessa välineen lähtönopeudella todettiin olevan erittäin merkittävä korrelaatio heiton pituuteen (r=0.991, p=0,008, n=12). Saatujen tuloksien pohjalta näyttäisi, että veteraaniheittäjät heittävät melko samalla lähtökulmalla kuin huippuheittäjät. Lähtönopeus on selkeästi heikompi veteraaniheittäjillä ja lähtökorkeus matalampi. Näistä syistä myös tulokset ovat heikompia, vaikka veteraaniheittäjät heittävät kevyemmillä välineillä. Heiton eri vaiheita tarkasteltaessa veteraaniheittäjät pystyvät heittämään teknisesti melko lähellä huippuheittäjiä. Suorituksen kesto on pidempi, mutta välineen kiihdytykselle tärkeä kahden tuen vaihe kestää suorituksesta prosentuaalisesti saman verran kuin huippuheittäjillä. Isoin ero tulee voimantuotollisissa ominaisuuksissa. Veteraaniheittäjät eivät pysty liikuttamaan välinettä yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin yleisen sarjan heittäjät ja tästä johtuen myös heittojen pituuden lyhenevät.