Neuvottelu tilan tulkinnoista : etnologinen tutkimus sosiaalisen ja materiaalisen ympäristön vuorovaikutuksesta jyväskyläläisissä kaupunkipuhunnoissa

Voiko kaupunkisuunnittelija jättää tilaa spontaanisti syntyvälle toiminnalle? Lutakon tanssisalin säilyttämistaistelu Jyväskylässä on FM Tiina-Riitta Lapin väitöstutkimuksen mukaan esimerkki siitä, kuinka ennakoimaton ja arkinen voi nousta näkyväksi ja kuuluvaksi osaksi julkista kaupunkikertomusta.Onko lähiö suunnittelijalle oikeaa kaupunkilaisuutta, kysyy Lappi. Hän korostaa asukkaiden kokemina lähiöiden hyviä piirteitä. Lappi tuo väitöksessään esille myös sen, että kaupunkitutkijan ei tarvitse ammentaa aineistoaan vain metropoleista. Lappi tutki, miten kaupunkiympäristöstä puhutaan suunnittelun kohteena ja toisaalta kokemuksellisena, elettynä tilana. Arkielämän näkökulmasta kaupunkia arvioidaan laajasti ja ristiriitaisestikin, kun taas suunnittelun kaupunki tai fyysinen ympäristö nähdään määriteltävissä olevista tekijöistä muotoutuvaksi. Suunnittelun kaupunki on selkeämpi kuin arjen kaupunki, joka sisältää kaiken inhimillisen elämän. Kun nämä erilaiset lähestymistavat asetetaan rinnakkain, näyttäytyvät kaupunkitilat ja -kulttuuri moniulotteisempina kuin tarkasteltaessa vain ympäristön näkyviä piirteitä, kuten rakennuksia, niiden sijoittelua ja käyttöä.