Multistage coalition formation game of a self-enforcing international environmental agreement

Abstract

Samalla kun ympäristöongelmiin liittyvät uhkat kasvavat, niihin tarvitaan yhä kansainvälisempiä poliittisia ratkaisuja. Viime vuosikymmenellä solmittiin useita monenkeskisiä sopimuksia ympäristön suojelemiseksi, mutta näiden sopimusten vaikuttavuus on heikko ja jatkuvuus uhattuna.Yulia Pavlova perehtyi tutkimuksessaan useisiin näkökulmiin valtiollisista linjauksista tarkoituksenaan tukea sopimuksiin liittyvää päätöksentekoa. Hän ehdottaa muutamia peliteoriaan pohjautuvia sääntelytekniikoita.- Nykyisten monenkeskisten ympäristösopimusten suurimpana heikkoutena on joidenkin maiden sitoutumattomuus, Pavlova huomauttaa.Väitöskirja käsittelee ongelmaa, joka liittyy sekä akateemiseen tutkimukseen että reaalimaailman päätöksentekoon. Pavlova tutki monenkeskisten kansainvälisten ympäristö- ja päästösopimusten pysyvyyttä. Sopimusten ylläpitämisen keskeisenä haasteena on, että ympäristöongelmat kuten päästöt ja ilmakehän saastuminen, eivät noudata valtioiden rajoja. Jotkut valtiot voivat hyötyä naapurimaassa tapahtuvista ympäristönsuojelutoimista osallistumatta niihin itse.- Jos sopimus asettaa rajoitteita valtion teknologiselle tai taloudelliselle kehitykselle vastoin sen omia intressejä, tämä johtaa kieltäytymiseen sopimuksesta tai sen noudattamisesta, Pavlova toteaa.Pavlova kehitti työssään uusia metodeja kansainvälisistä ympäristösopimuksista löytyvien monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Tutkimus auttaa ymmärtämään sopimuksiin osallistuvien maiden eroja, ja samalla tuo esiin erilaisia tarpeita vastaavia ympäristöllisiä tavoitteita. Lisäksi Pavlova analysoi näkökulmia dynaamiselle ja kestävälle yhteistyölle maiden välillä. Tällaiseen tilanteeseen päästään tekemällä suunnitelmat päästöjen vähentämisestä asetettuihin tavoitteisiin, ja käyttämällä niin positiivisia kuin negatiivisiakin kannustimia.Tulokset edistävät ymmärrystä toteuttamiskelpoisten sopimusten laatimiseen liittyvistä hankaluuksista. Pavlova osoittaa, että useimmat vaikeudet, jotka liittyvät kansainvälisten ympäristösopimusten päästöjenvähentämistavoitteiden saavuttamiseen pitkällä aikavälillä, voidaan monessa tapauksessa voittaa.- Uudelleenneuvotteluprosessi voi olla ratkaisevan tärkeä ympäristösopimuksen onnistumisen kannalta. Se myös takaa, että sitoumukset päästöjen vähentämiseksi täytetään, Pavlova korostaa.Väitöskirjaa voidaan käyttää päätöksenteon tukena nykyisiä ja tulevia monenkeskisiä sopimuksia laadittaessa, jotta lopputulos olisi mahdollisimman optimaalinen. Väitöskirjassa käsitelty aihe on erityisen tärkeä sen vuoksi, että ympäristön suojelemiseksi kaivataan kipeästi uusia poliittisia toimia.

As environmental problems become more and more threatening, political remedies for these problems have become increasingly international. Over the past decade, a variety of multilateral agreements to protect the environment have been initiated, though their effectiveness and continued existence is in peril.Many of the challenges to these agreements can be explained by the concept of positive externality, meaning that certain countries benefit from the environmentally friendly actions of their neighbors, without making any efforts of their own. Hence, if an agreement places restrictions on a countries technological and economic development, contradicting their self-intrest, it will lead to free-riding in terms of participation and compliance. In order to achieve multilateral cooperation, the strategic possibility interests of the parties must be understood. In this thesis, game theory has been chosen as a tool to analyze these interests and the ways they affect the formation, design, and performance of international environmental agreements (IEAs).After providing a survey of game-theoretical methodology in the area of IEAs, we examine certain aspects of IEAs such as the choice of emission reduction targets, membership status (signatory versus free-rider), and mechanisms to motivate countries to participate in an agreement. In particular, we address the following question: If the participants and free-riders in an IEA have incentives to change their status during the life-cycle of the agreement, is there a threat to compliance with that agreement? We develop a methodology to achieve the sustainability of an IEA, and prove that under this methodology, participants in the IEA comply with the abatement targets. Furthermore, we asses the impact of the agreement on the welfare of the involved countries and on the global level of pollution