Keskipohjalaisyritykset toimintaympäristönsä ja sen hyvinvoinnin rakentajina : diskurssianalyyttinen näkökulma

Abstract

This research focuses on small and medium sized enterprises in Finland’s Central Ostrobothnia region as constructors of identity and welfare for their operating environment. To investigate the phenomenon I apply a discourse analytic and constructionist approach. The study material is derived from the SMEs’ www pages, which were subjected to a rhetorical analysis. I base my conclusions on the organizational discourses emerging from the homepages and the identities constructed therein. The dominant discourses show that the companies concentrate primarily, if not exclusively, on the substance of their business: the production of goods and services.Instead of describing themselves explicitly as builders of regional welfare or talking about themselves as regional actors, they construct themselves as active, co-operative, tradition-rich and multiskilled experts. From the perspective of welfare and stakeholder theories they can be said to generate both material and nonmaterial resources for objective and subjective welfare in their surroundings. I refer to these resources as financial, spiritual and social capital. The organizational discourses also offer material for constructing a positive and active identity for the whole region.

Kotaja etsii tutkimuksessaan vastauksia siihen, millaisia resursseja keskipohjalaisyritykset toiminnassaan ja sitä kuvatessaan tarjoavat toimintaympäristönsä ja sen hyvinvoinnin rakentamiseen.- Kiinnostukseni erityisesti yrityksiin alueensa rakentajina ja vaikuttajina on syntynyt päästessäni työni tiimoilta seuraamaan varsin läheltä useita keskipohjalaisyrityksiä ja niiden tapoja olla ja toimia. Keskipohjalaisyritykset ovat myös pärjänneet erilaisissa kansallisissa vertailuissa sangen hyvin jo monen vuoden ajan taloudellisin mittarein mitattuna – onpa yritysten sanottu kuuluvan maan aateliin, Kotaja kertoo. Kotaja on tutkinut ilmiötä identiteetin käsitteen kautta. Hän on analysoinut yritysten www-sivuja kysyen mitä, miten ja kenelle yritykset teksteissään puhuvat.- Yritykset keskittyvät konkreettisen toimintansa kuvaamiseen. Puheessa korostuu ammattitaito ja oman alan hallinta – yritykset rakentavat itselleen ennen kaikkea asiantuntijan identiteettiä. Muita teksteissä rakentuvia, asiantuntijuutta vahvistavia identiteettejä olivat perinteikkään toimijan, kokonaisuuksien toimittajan ja yhteistyökumppanin identiteetit. Yritykset eivät puhu itsestään alueellisina vaikuttajina tai hyvinvoinnin rakentajina, Kotaja toteaa.Keski-Pohjanmaasta puhutaan paljon hallinnon ja rakenteiden kautta. Maakunnasta tässä keskustelussa rakentuva kuva ei aina ole kovin mairitteleva – alue vaikuttaa varsin hajanaiselta erilaisine suuntautumispyrkimyksineen ja alueen olemassaolon oikeutusta kyseenalaistavine argumentteineen. Erityisen kiivasta keskustelu on ollut viime viikkoina hallituksen julkistettua aluehallintouudistusesityksensä.- Halusin tutkia Keski-Pohjanmaata toiminnan näkökulmasta. Alueen tarjoamat toiminnan mahdollisuudet saattavat vaikuttaa sekä alueen houkuttavuuteen että haluun pysyä alueella. Houkuttavuus ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Hyvinvoinnissa on kysymys paljon enemmästä kuin pelkästään taloudellisesta vauraudesta ja aineellisesta elintasosta, Kotaja toteaa. Alue ja sen asukkaat eivät elä ainoastaan leivästä. Kysymys on elintason ohella elämänlaadusta, kuten toiminnan, tekemisen ja sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuuksista ja yhteisyyden ja turvallisuuden kokemuksista.Kotaja osoittaa, että Keski-Pohjanmaa rakentuu yritysten teksteissä aktiiviseksi, itsetunnoltaan vahvaksi, yhtenäiseksi ja moniarvoiseksi alueeksi. Yritykset puhuvat rohkeasti siitä, mitä tekevät, mitä osaavat ja mihin pystyvät ja osoittavat arvostavansa niin omaa kuin yhteistyö- ja kilpakumppaniensakin osaamista sortumatta kuitenkaan itsensä vähättelyyn. Hyvinvoinnin näkökulmasta pohjustaessaan tällä tavoin omia toiminnan mahdollisuuksiaan ne samalla rakentavat myös toimintaympäristönsä niin yksilöllisten kuin yhteisöllistenkin toimijoiden toimeentulon ja toiminnan sekä vuorovaikutuksen ja kanssakäymisen mahdollisuuksia – perustaa mielekkäälle, onnelliselle elämälle.- Yritysten toimintaympäristöään ja sen hyvinvointia rakentavan merkityksen typistäminen pelkkien taloudellisten ja elintasoon liittyvien tarpeiden täyttäjäksi on yritysten alueellisen merkityksen ja vaikuttamismahdollisuuksien ja motivaationkin aliarviointia.Tutkimusaiheen ja lähestymistavan ajankohtaisuudesta kertoo keskustelu Suomi-kuvasta ja maan brändäyksen tarpeesta mm. kilpailukyvyn turvaamiseksi. Monessa keskisen ja pohjoisen Suomen maakunnassa vallitsee samankaltainen huoli oman maakunnan ja ylipäätään maaseudun elinvoimaisuudesta ja –kelpoisuudesta.- Yrityksetkään eivät voi toimia, jos väki loppuu niiden ympäristöstä. Maan siinä kuin maakunnankaan tarjoamat elämisen ja toiminnan mahdollisuudet eivät ole merkityksettömiä, kun kilpaillaan esimerkiksi niukkenevasta työvoimasta.Yritysten moninaisen alueellisen merkityksen näkyväksi tekemisen ohella Kotaja haastaa lukijansa pohtimaan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan toimintaympäristöönsä ja sen identiteetin muokkaamiseen. Paljon on kiinni siitä, mistä ja miten puhumme. Yritysten toiminnassa alueelle rakentuu elämänmakuinen, yksittäisen ihmisen kannalta merkityksellinen identiteetti, joka turvaa niin alueen kuin yritystenkin elämisen edellytyksiä tyhjästä kehitettyjä brändejä vakuuttavammin.- Tarinoita ei tarvitse keksiä, ne ovat alueilla valmiina, ne on vain löydettävä ja tehtävä näkyväksi. Olemassa olevia resursseja ei pidä heittää hukkaan, Kotaja toteaa.