Ammianus Marcellinus oli 300-luvun jälkipuoliskolla elänyt roomalainen historioitsija ja sotilas, jonka äidinkieli oli kreikka. Hän kirjoitti laajan historiateoksensa Res gestae kuitenkin latinaksi, joka oli armeijan ja hallinnon virallinen kieli. Teoksessa oli alun perin 31 kirjaa, joista kuitenkin vain kirjat 14–31 ovat säilyneet. Historiateoksessaan Ammianus muun muassa kuvaa aikansa sotia germaaneja ja persialaisia vastaan, antaa värikkäitä kuvauksia hallitsijoista ja poikkeaa usein myös varsinaisesta tarinastaan kuvatakseen luonnonilmiöitä, kansoja ja paikkoja. Ammianuksen omat kokemukset ovat teoksessa keskeisellä sijalla. Sotilasurastaan huolimatta hän käytti suuren osan elämästään opiskeluun ja kirjoittamiseen. Tässä työssä tarkastelen Ammianuksen käyttämiä sivulauseita ja lauseenvastikkeita Res gestae -teoksen kirjoissa 17 ja 18. Tutkittava aineisto on laajuudeltaan noin 80 sivua. Keskeisiä kysymyksiä ovat, miten myöhäistä latinaa edustava Ammianus käyttää sivulauseita ja
lauseenvastikkeita, millä tavalla hänen käyttämänsä rakenteet poikkeavat klassisesta normista (vai poikkeavatko ne), miten hän käyttää tapaluokkia, ja miten hän ilmaisee aikasuhteita. Erityisen tärkeäksi tutkimuskohteeksi tässä työssä nousee sivulauseen ja lauseenvastikkeen välinen vaihtelu epäsuoria tahdonilmauksia ja epäsuoria väitteitä ilmaistaessa. Epäsuora tahtomuslause esiintyy aineistossa suhteellisen harvoin. Sen on suurimmaksi osaksi syrjäyttänyt ”käskyä osoittava” infinitiivirakenne, joka klassisessa latinassa oli erittäin harvinainen. Kirjoissa 17 ja 18 on 51 esiintymää tällaisesta infinitiivirakenteesta 16 eri verbin yhteydessä. Klassinen epäsuora tahtomuslause sitä vastoin esiintyy aineistossa ainoastaan 15 kertaa 13 eri verbin yhteydessä. Accusativus cum infinitivo tai muu infinitiivirakenne esiintyy epäsuoraa väitettä ilmaisemassa 133 kertaa tutkitussa aineistossa. Quod-konjunktiolla alkava epäsuoraa väitettä ilmaiseva alisteinen sivulause on erittäin harvinainen: se esiintyy vain kuusi kertaa, ja tällöin quod lähes aina saa neutrisukuisen korrelaatin päälauseessa. Infinitiivirakenteiden yleisyys selittyy todennäköisesti Ammianuksen pyrkimyksellä tiiviiseen ilmaisuun. Lisäksi Ammianuksen kielelle tyypillisiä piirteitä ovat pitkät ja vaikeaselkoiset virkerakenteet, erilaisten rakenteiden vuorottelu vaihtelun aikaansaamiseksi, sekä post-rakenteen (post + nomini + partisiipin perfekti) suosiminen erityisesti tietyissä semanttisissa yhteyksissä. Partisiippirakenteita on erittäin runsaasti, mikä saattaa olla Ammianuksen äidinkielen kreikan vaikutusta. Aikasuhteita ei aina ilmaista klassiselle kielelle tyypillisellä tarkkuudella. Esimerkiksi partisiippirakenteet eivät klassisen funktionsa mukaisesti ilmaise Ammianuksella aina suhteellista aikaa vaan vastaavat usein finiittimuotoisia verbejä ja vievät tarinaa eteenpäin. Jotkut sivulausetyypit, kuten finaaliset adverbiaalilauseet, konsekutiiviset sivulauseet ja epäsuorat tahtomuslauseet, ovat johdonmukaisesti klassisten consecutio-sääntöjen mukaisia. Sitä vastoin poikkeamia klassisesta normista esiintyy erityisesti temporaalisissa dum-lauseissa, jotka esiintyvät usein klassisen cum historicum -lauseen funktiossa.
...
