Accumulation of organochlorines in Baltic Sea fishes

Itämeri on yksi pahiten organoklooriyhdisteiden (PCB, dioksiinit, furaanit) saastuttamia merialueita. Kertyvinä ja ravintoketjuissa rikastuvina myrkkyinä ne ovat aiheuttaneet vakavia ongelmia Itämeren ravintoverkkojen huippupedoille, kuten hylkeille ja kalaa syöville petolinnuille, ja ovat myös uhka ihmisen terveydelle. Silakan myrkkypitoisuuksissa ei ole havaittu laskua 1980-luvun puolivälin jälkeen, vaikka tuntuvat päästörajoitukset ja yhdisteiden käyttökiellot ovat johtaneet taustapitoisuuksien tasaiseen laskuun Itämeressä aina 1970-luvulta saakka. Itämeren suuren silakan ja sitä syövän lohen myrkkypitoisuudet ylittävät EU:n organoklooriyhdisteille asettaman raja-arvon kaloissa ja kalatuotteissa. Pitoisuuksissa on myös havaittu suurta vaihtelua kalayksilöiden ja merialueiden välillä. Mikko Kiljusen väitöskirja selvittää näiden ilmiöiden taustoja. Kiljunen tutki, voidaanko kalastuksen säätelyllä vaikuttaa silakan myrkkypitoisuuksiin ja kuinka säätelytoimenpiteet vaikuttavat myrkkyjen kertymiseen ihmiseen.