Ecological traits as determinants of extinction risk and distribution change in lepidoptera

Lajeja häviää nyt nopeammin kuin koskaan aiemmin maapallon historiassa. Lajit eivät kuitenkaan häviä sattumanvaraisesti, vaan niiden ekologiset piirteet vaikuttavat siihen, kuinka hyvin ne kestävät erilaisia uhkatekijöitä.Yksi luonnonsuojelubiologian tärkeimmistä tavoitteista onkin löytää ne lajikohtaiset ekologiset ominaisuudet, jotka altistavat lajit taantumiselle ja sukupuuttoriskille.Niina Mattila selvitti väitöskirjatutkimuksessaan, mitkä ekologiset ominaisuudet vaikuttavat yöperhosten, mittareiden ja päiväperhosten sukupuuttoriskiin ja taantumiseen Suomessa. Lisäksi Mattila tutki mihin ilmansuuntaan päiväperhosten levinneisyys Suomessa on muuttunut ja vaikuttavatko lajien ekologiset ominaisuudet levinneisyyden muutokseen.- Riskien ennustaminen vaatii tarkkaa tietoa lajin ekologiasta, levinneisyydestä ja levinneisyyden muutoksista. Suomessa perhosten kohdalla tilanne on erinomaisen hyvä, sillä perhoslajisto on hyvin tunnettu, ja laaja perhosharrastajajoukko on ollut innokas tallentamaan havaintojaan, Mattila kertoo.Tutkimuksen selkein tulos on se, että kaikissa perhosryhmissä vain yhtä ravintokasvia syömään erikoistuneet lajit ovat kiistatta taantuneet eniten ja ovat suurimassa riskissä kuolla sukupuuttoon. Ekologinen erikoistuminen on siis altistava tekijä jota voidaan käyttää arvioitaessa lajin uhanalaisuutta.- Useiden perhoslajien ekologisen erikoistumisen aste tunnetaan maailmanlaajuisesti, ja sen vuoksi tämä muuttuja tulisi ilman muuta sisällyttää yhdeksi kriteeriksi arvioitaessa lajien uhanalaisuutta, Mattila painottaa.Mattila selvitti myös päiväperhosten levinneisyyden muutosta ja muutoksen suuntaa. Pääsääntöisesti päiväperhosten levinneisyys on siirtynyt koilliseen, todennäköisesti ilmastonmuutoksen mukana. Huolestuttavaa tuloksissa on se, että uhanalaisten päiväperhoslajien levinneisyydessä ei ole tapahtunut vastaavaa siirtymää.- Lajien siirtymisessä voidaan nähdä merkkejä siirtymisestä ilmaston mukana. Eniten siirtyneillä lajeilla on ominaisuuksia, kuten hyvä leviämiskyky, jotka mahdollistavat leviämisen ilmaston lämpenemisen mukana. Uhanalaisten lajien levinneisyys ei ole siirtynyt, ja tämä johtuu siitä että uhanalaisilla lajeja rajoittaa niille ominainen huono leviämiskyky sekä ekologinen erikoistuneisuus, joka johtaa helposti sopivien elinympäristöjen puutteeseen, Mattila toteaa. Suomen lajien uhanalaisuutta on arvioitu Maailman Luonnonsuojeluliiton (IUCN) laatiman uhanalaisuusluokituksen avulla. Tämä luokitus perustuu kuitenkin vain määrällisille muuttujille, kuten lajin populaatiokoolle ja levinneisyydelle tai näiden muutoksille.- Jos kriteereihin sisällytettäisiin myös ekologisia tekijöitä, riskinarviointi tarkentuisi ja suojelua voitaisiin suunnata hyvissä ajoin niihin lajeihin jotka eivät vielä ole taantuneet, mutta ovat vaarassa taantua, Mattila kertoo.Tutkimuksessa hyödynnettiin Suomen perhoslajistosta kerättyä runsasta kirjallisuustietoa, kuten Suomen suurperhosatlasta, johon on kerätty perhoshavaintoja 250 vuoden pituiselta ajanjaksolta.