Nakertamisesta hanketoimintaan : tapaustutkimus Nakertaja-Hetteenmäen asuinalueen kehittämistoiminnasta ja liikunnan osuudesta yhteissuunnittelussa

Abstract

Anna-Katriina Salmikankaan tutkimus tarkastelee liikunnan muuttuvaa välineellistä merkitystä kansalaistoiminnan ja julkisen hallinnon yhteistoiminnassa 1900-luvulla Nakertaja-Hetteenmäellä asukkaiden näkökulmasta. Lisäksi tutkittiin vuonna 1989 alkaneen liikunnan yhteissuunnittelun laajenemista asuinalueen kokonaisvaltaiseksi kehittämistoiminnaksi.Yhteissuunnittelu on osallistuvaa suunnittelua, johon tulevat mukaan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden lisäksi myös suunniteltavan alueen asukkaat sekä muut kohteeseen vaikuttavat tahot. Yhteissuunnittelun edetessä liikunnasta tuli väline, joka loi ja ylläpiti yhteisöllisyyttä.Nakertaja-Hetteenmäen kyläyhdistys on toiminnallaan näyttänyt, kuinka liikuntaharrastusta voidaan edistää yhteistyöllä, ja mikä merkitys liikunnalla voi olla asuinalueen kehittämiselle. Liikunnalla voi olla myönteinen rooli paikalliselle yhteishengelle ja yhteisöllisyydelle. Asukkaiden osallistumiseen ja vaikuttamiseen tähtäävien hankkeiden suunnittelussa tulisikin kiinnittää enemmän huomiota yhdessäolotoimintaan ja sen avulla yhteisöllisyyden muodostamiseen ja ylläpitämiseen.Liikunta ei ratkaise ongelmia kokonaan, mutta se voi tarjota osaratkaisun esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisemiseen. Tutkimuksessa tämä näkyi siinä, että liikunta ei ole erillinen osa-alue tai tiukasti rajattavissa muusta asuinalueen toiminnasta. Liikunnan rooli ei myöskään ole muuttumaton. Liikuntatoimen ja kansalaistoimijoiden yhteistyön pitkän perinteen ansiosta liikunta on hyvä osallistuvan suunnittelun aloittamiskohde. Muille toiminta-alueille ”siirretyn” toimintatavan aloittaminen helpottuu ja kannustavia tuloksia saadaan nopeasti.

Inspired by the Model Province in Physical Activity -project in 1988–92, the residents of a neighbourhood in Kainuu initiated a joint planning project of physical activity in their neighbourhood. Joint planning expanded the village committee’s activities into a structured project. This research investigated the changing instrumental significance of physical activity in the collaboration between civic activity and public administration in the 1900s from the residents’ perspective. The study also looked at the expansion of joint planning in the 1990s into comprehensive development activity of the research area.The development of civic activity and public administration is considered both theoretically and empirically, applying methods from action research and case study. The frame of reference is an activity system model for developmental work research, which is related to action research. The material consists of interviews, written reports, newspaper clippings, records and written material produced by residents, elected officials and authorities.As the joint planning progressed, physical activity changed from an object into an instrument used to create and maintain a collective identity. During the development process that started from the joint planning of physical activity, the object of activity surpassed the traditional tasks and geographical area of operations of neighbourhood committees. Division of labour progressed from the residents’ letters to municipal officials to partnerships required by project activity. The village association’s activities are an example of how physical activity can be promoted via cooperation and what role physical activity can have in neighbourhood development.A prerequisite for successful expansion of joint planning was the collaborative culture that had developed in the area during the 1900s. Development activity requires finding a common object by going outside traditional confines. It takes time to overcome old routines and recognise and utilise different types of expertise. This research demonstrates the capacity of a neighbourhood committee to bear responsibility and organise well-being services that traditionally belong to public administration.