Visiosta toimintaan : museoiden ympäristökasvatus sosiokulttuurisena jatkumona, säätelymekanismina ja innovatiivisena viestintänä

Abstract

Museoiden ympäristökasvatus on kehittyvä ja ajankohtainen ala. Ympäristökasvatus on yhteiskunnallis-kulttuurinen säätelymekanismi, jolla koetetaan vaikuttaa ihmisten ympäristösuhteeseen ja lisätä kansalaisten osallisuuden kokemusta luontoon, yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Myös vasta julkistetun Museoviraston strategian mukaan museoiden ympäristökasvatusta aiotaan vahvistaa, Hänninen kertoo.Hänninen löysi väitöstyössään kotiseutuopetuksen ja ympäristökasvatuksen yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Molemmille yhteistä on tavoite vahvistaa ihmisten identiteettiä, pyrkiä yhteiskunnalliseen hyödyllisyyteen ja korostaa aistein saatavan tiedon merkitystä. Eroavaisuuksina ovat ympäristökasvatuksen sisältö, kansainvälisyyden arvopohja sekä uudet menetelmät kuten projektit ja työpajat. Ympäristökasvatus on osittain kotiseutuopetuksen yhteiskunnallista ja kulttuurista jatkumoa, mutta sisältää myös uutuusarvollista viestintää.Hänninen kehitti väitöstyössään innovatiivisen viestinnän ja sosiokulttuurisen säätelymekanismin mallit. Museaalisesti oikeana pidetty, paikallisalueellisuus, instituutio ja aika vaikuttavat säätelytekijöinä ympäristökasvatukseen, josta on syntynyt erilaisia muunnelmia kuten kulttuuriperintöopetusta ja kulttuuriympäristökasvatusta. Ympäristökasvatuksen sosiokulttuuriseen säätelymekanismiin kuuluvat säätelytekijät, ihanteet, muutosprosessit sekä kansalaisen ja ympäristön kohtaaminen. Ympäristökasvatuksen yhtenä ihanteena on demokraattinen yhteiskunta. Vaikka museon opetustoiminnassa tapahtuu demokratisoitumista, se ei vielä takaa koko toiminnan ja muiden yhteiskunnallisten laitosten lisääntyvää demokratisoitumista.Museoissa on tapahtumassa yhteiskunnallis-kulttuurisia muutosprosesseja, jotka ovat demokratisoituminen, opetuksen erikoistuminen, kulttuuri- ja luonnonympäristön kokonaisvaltaistuminen, verkostoituminen eri toimijoiden kanssa ja teknistyminen, joka koskee esimerkiksi näyttelyitä. Muutosprosessit edistävät ympäristökasvatuksen toteuttamista, koska kansalaisten osallistuminen, ympäristön ymmärtäminen laajoina ja arvostettavina kokonaisuuksina sekä yhteistyö oppilaitosten ja muiden ympäristötoimijoiden kanssa on tärkeää.

I examined environmental education in Finnish cultural and natural-history museums. My theoretical frame of reference has been particularly influenced by Kay Milton's research into environmentalism and her concept of a mechanism, as well as by Veikko Anttila's research into innovation. I have developed mechanism and innovation into the concepts of a socio-cultural regulating mechanism and innovative communication which suit my material.My material is primarily based on questionnaires and interviews made by myself. Ninety-three museum professionals responded to the questionnaire and I taped seventeen interviews and three shorter discussions. The quantitative material gives a general view of the phenomenon while the qualitative material illustrates various features of it.I present ten case examples, which illustrate the different variations and stages of environmental education. The pioneer museums practised innovative communication, typified by over-coming spatial and temporal boundaries, as well as those between institutions and sciences. Innovative communication is communication with a novelty value, in which the central elements or processes are renewed.Museums that continue the tradition of local-history education represent a socio-cultural continuum. Local-history education sought to support identification and empiricality in the same way as environmental education. In many museums, environmental education is still in the vision stage, in which there is a written or verbal vision of it, though it has not yet become established practice.According to discussion on environmental education in seminars and publications, the 1970s and 1980s were dominated by the vision stage, a socio-cultural breakthrough of environmental education taking place in the 1990s with programmes and projects in environmental education being gradually created. In my research, I have created a model of a socio-cultural regulating mechanism, which comprises socio-cultural ideals, change processes, and regulating factors. My thesis is intended to open views for understanding the socio-cultural context of environmental education.