Kaksi kuvaa työntekijästä : sisäisen viestinnän opit ja postmoderni näkökulma

Työelämän psykologinen sopimus tarkoittaa kirjoittamatonta sopimusta työntekijän ja työnantajan välillä. Organisaatio tarjoaa esimerkiksi työllisyyden turvaa ja ylenemismahdollisuuksia ja huolehtii työntekijästä ongelmien kohdatessa. Työntekijä vuorostaan tarjoaa lojaalisuutensa, sitoutuu organisaatioon ja luottaa työnantajaansa. Tällainen perinteinen malli ei Joensuun mukaan välttämättä enää toimi organisaatioissa.Uudessa sopimuksessa työnantaja ei lupaa elinikäistä työpaikkaa eikä siten tarjoa turvallisuutta. Kun organisaatio ei sitoudu työntekijään, ei työntekijäkään voi sitoutua organisaatioon. Työnantaja tarjoaa sillä hetkellä työpaikan, palkitsee suorituksista ja maksaa tarpeeksi korkeaa palkkaa työntekijän monipuolisia taitoja vastaan. Työntekijän on oltava valmis venymään ja sietämään epävarmuutta ja muutosta.Joensuu on tarkastellut väitöskirjassaan perinteisiä käsityksiä työntekijästä sisäisen viestinnän ja PR:n oppikirjojen kautta. Näitä perinteisiä käsityksiä hän vertaa postmodernin yhteiskunnan arvoihin. Joensuu on tutkinut käsityksiä postmodernista organisaatiosta, postmodernista työntekijästä ja työelämän uudesta sopimuksesta informaatioteknologian alan organisaatioissa. Tutkittujen organisaatioiden työntekijöitä voi hyvin luonnehtia postmoderneiksi työntekijöiksi.Organisaatioiden sisäinen viestintä lähenee yhä enemmän sisäistä markkinointia. Työpaikoilla korostuu viihtyvyys, sillä monilahjakkaista työntekijöistä kilpaillaan. Sisäisen viestinnän tavoitteena on luoda avoimet kykymarkkinat organisaation sisälle ja mahdollistaa kriittisten äänten kuuluminen.