Music as mood regulation in adolescence

Abstract

Suvi Saarikallio selvitti tutkimuksessaan musiikin psykologisia merkityksiä ja musiikin käyttöä tunteiden säätelynä nuorten arkielämässä. Musiikki on nykypäivänä olennainen osa nuoruutta. Saarikallio halusi lisätä ymmärrystä musiikin roolista osana nuorten kehitystä, psyykkistä itsesäätelyä ja tunteiden hallintaa.Musiikki on nuorille monipuolinen tunteiden säätelyn keino. Saarikallio määritteli seitsemän musiikin avulla tehtävän tunteiden säätelyn strategiaa: viihdyke, elpyminen, elämykset, irtautuminen, purkaminen, mielikuvatyöskentely ja lohtu.Tunteiden säätelyn näkökulmasta merkittävimmäksi musiikilliseksi toiminnaksi osoittautui musiikin kuuntelu. Musiikin käyttö tunteiden säätelyssä oli yhteydessä aktiiviseen musiikkiharrastukseen, mutta myös aktiivisille musiikinharrastajille juuri yksin kuuntelu oli tärkein mielialaan vaikuttamisen tapa. Musiikkia käyttivät tunteiden säätelyyn erityisesti rockmusiikista ja hevimetallimusiikista pitävät nuoret. Musiikin avulla tehtävä tunteiden säätely oli yhteydessä myös nuorten yleisiin tunteidensäätelytaitoihin.Musiikin mahdollisuudet edistää nuorten itsesäätelypyrkimyksiä ja tunteiden hallintaa selittävät osaltaan musiikin merkityksellisyyttä nuorten elämässä.- Nuorten musiikillisen toiminnan taustalla vaikuttavien psykologisten prosessien ymmärtäminen tarjoaa näkökulmia niin psykologian tutkimukselle, musiikkikasvattajille kuin musiikkiterapeuteillekin, Saarikallio kertoo.

The present work explored music’s meaning from the perspective of adolescents’ psychosocial development and mood regulation. The aim was to increase understanding of psychological goals and processes related to affective experiences of music in everyday life. The research consisted of three sub-studies proceeding from a broad exploration of music’s psychological functions toward a specific understanding of mood-regulatory processes. The first study was a meta-analytical review of previous research. It resulted in a theoretical categorization of four areas in which music supports adolescent psychosocial development: identity, agency, interpersonal relationships, and emotions. The study provided a theoretical framework for studying music’s psychological functionality, and demonstrated the centrality of mood-related meanings. The second study focused on defining the concept of music-related mood regulation. The data were gathered by means of group interviews and follow-up forms, and then analyzed using grounded theory methods. As a result, a theoretical model of adolescents’ use of music for mood regulation was constructed. Mood regulatory goals were divided into two main goals, mood improvement and mood control, and seven regulatory strategies, entertainment, revival, strong sensation, diversion, discharge, mental work, and solace. The model discusses issues that affect the selection of strategies, musical activities that are used to realize them, and associated mood changes. The third study was a cross-sectional survey in which a scale for assessing the use of music for mood regulation was developed based on the regulatory strategies. Confirmatory factor analyses of the data supported the measurement model, and a pioneering scale Music in Mood Regulation (MMR) was established. The scale was used to study differences in the use of music for mood regulation, and the results showed that girls use music for mood regulation more than boys, and older adolescents more than younger ones. The use of music for mood regulation was also related to musical background, musical preferences, and general mood regulation abilities. In sum, the current work was a systematic exploration of psychological processes related to the use of music for mood regulation. It promoted understanding of the functionality of music in the context of adolescent development, affective experiences, and self-regulation.