| dc.contributor.author | Kara, Hannele | |
| dc.date.accessioned | 2008-01-09T12:57:19Z | |
| dc.date.available | 2008-01-09T12:57:19Z | |
| dc.date.issued | 2007 | |
| dc.identifier.isbn | 978-951-39-2994-7 | |
| dc.identifier.other | oai:jykdok.linneanet.fi:1045204 | |
| dc.identifier.uri | https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/13376 | |
| dc.description.abstract | Hannele Kara selvitti tutkimuksessaan kielisalkun soveltamismahdollisuuksia saksan kielen puhekulttuurin opettamisessa ja arvioinnissa perusopetuksen luokilla 8-9 ja lukiossa. Kielisalkkutyöskentely pohjautuu yhteiseen eurooppalaiseen viitekehykseen, joka on suomalaisen kielikasvatuksen, opetussuunnitelmien, oppimateriaalien, kielikokeiden ja tutkintojen perusta. Karan väitöstutkimus liittyy valtakunnalliseen kielisalkkutyöskentelyn ohjaajakoulutukseen. – Suomalaiseen kielipedagogiikkaan tarvitaan uudenlaista arviointikulttuuria perinteisen numeroarvioinnin rinnalle, jotta kielten arvosanat ja todistukset olisivat kansainvälisesti vertailukelpoiset. Kielisalkkutyöskentely tukee erittäin hyvin viestintätaitojen ja kulttuurien välisen toiminnan oppimisprosessia. Se on myös käyttökelpoinen ja luotettava suullisten suoritusten arviointiväline, Hannele Kara kertoo. Salkkutyöskentelyssä arviointi kohdistuu oppilaan taitoihin, ei oppilastoverin tai opettajan odotuksiin. Kielisalkku myös edistää kulttuurintuntemusta ja rohkaisee puhumaan vierasta kieltä. – Kielisalkku tukee itsenäistä kielenoppimista, sillä se antaa mahdollisuuden oppilaskeskeisiin työtapoihin sekä korostaa oppijan aktiivisuutta puhetilanteissa ja vastuunottoa omasta kielenopiskelusta. Salkkutyöskentelyn myötä oppilaiden näkemys suullisten suoritusten testaamisesta ja arvioinnista muuttui aiempaa myönteisemmäksi, Kara kertoo. Suullinen kielikoe tulisi ottaa osaksi ylioppilastutkintoa – Kieltenopetuksessa on tapahtunut voimakkaita muutoksia viime vuosina. Vieraan kielen ymmärtämisen lisäksi kieltä täytyy myös osata puhua ja kielenkäytön sosiaalinen ja kulttuurinen kontekstisidonnaisuus pitää osata ottaa huomioon, Kara toteaa. Nykyisin kieltenopetusta ohjaa varsin perinteinen käsitys kielitaidosta ja sen arvioinnista. Lisääntyneen suullisen kielitaidon tarve on kuitenkin huomioitu opetussuunnitelmissa. Kielikasvatuksessa otetaan huomioon erityisesti eurooppalainen identiteetti sekä monikielisyys ja -kulttuurisuus. Oppilaan kielitaidon arvioinnin tulee perustua monipuoliseen näyttöön ja sen tulee kattaa kaikki kielitaidon osa-alueet. Myös suullista kielitaitoa on arvioitava kaikilla kursseilla. Tavoitteena on myös, että oppilas osaa itse arvioida omaa kielitaitoaan ja tuntee omat vahvuutensa ja kehittymistarpeensa viestijänä ja kielen opiskelijana. Oppilaat pitävät suullista kielitaitoa yhtenä tärkeimmistä kielenopetuksen tavoitteista ja puhumisen ja viestinnän strategiat ovat heille yhtä tärkeitä kuin kielioppisäännöt. Suomessa on viime vuosien aikana lisätty puheviestinnän harjoittelua sekä perusopetuksessa että lukiossa ja opettajia on koulutettu suullisen kielitaidon testaamiseen ja arviointiin. Kielikokeetkin ovat muuttuneet, mutta ylioppilaskokeessa ei tarvitse osoittaa osaavansa puhua vieraita kieliä. – Lähivuosien haaste onkin suullisten kokeiden kehittäminen ja niiden liittäminen nykyistä selkeämmin osaksi lukion pakollista oppimäärää. Lukion vapaaehtoisen suullisen kielikokeen muuttaminen osaksi kansallista ylioppilastutkintoa mahdollistaisi nykyistä avoimemman, vuorovaikutteisemman ja autenttisemman kieltenopiskelun, Kara toteaa. Tutkimuksen aineisto koostuu artikkeleista, vuosina 2000–2006 järjestetyistä vapaaehtoisista saksan kielen suullisista ylioppilaskokeista sekä kolmesta samalla aikavälillä opetuskokeiluina järjestetystä perusopetuksen ja lukion saksan kielen suullisesta kurssista.Abstract: The subject of this dissertation is the development and evaluation of oral proficiency. | fi |
| dc.description.abstract | This work explores the possibilities of applying a language portfolio to teaching and evaluating German language culture in the 8th and 9th grades of comprehensive schools and senior secondary schools. This dissertation is part of a national training programme for tutoring the use of a language portfolio and is a follow-up study to the researcher’s licentiate thesis on the same subject area (2000). It is an action research in which the teacher acts as a researcher of her own work. At the same time the aim is to develop the curriculum and the oral proficiency test of the senior secondary school in which the researcher is working (Jyväskylä Teacher Training School). The dissertation takes the form of separate publications. It is based on five articles that were published between 2000 and 2007. The work is divided into three parts: (1) the theoretical framework (chapters 1-4), (2) the empirical part (chapters 5-8) and (3) the published articles. The data includes three school teaching projects: “Als Tourist in Deutschland”-course (an optional course in the comprehensive school, A1 and A2 German), an exchange student course in Koblenz for the senior secondary school ( A1 and A2 German) and an oral culture course (a compulsory course, A1 German). Between 2000 and 2006, a total of 130 pupils took part in these courses and in addition, 62 senior secondary school students took part in a voluntary final test of oral proficiency. Data collected during these projects consisted of pupils’ language portfolios and oral productions connected to them, final oral tests and self-evaluation material of the senior secondary school students. The central background factors of this study are the strong development of language teaching and the Common European Framework created to give the basis for European language teaching, learning and evaluation. According to this dissertation, a language portfolio supports and demonstrates well the learning process. Further, it proved to be a useful, reliable and authentic assessment tool for oral performances. At the same time there is a movement towards a new evaluation culture where pupils themselves set the standard, rather than their peers or their teacher’s expectations. As a result, pupils’ attitudes towards the testing and evaluation of oral performances became more positive. The results of the dissertation support clearly the attempts to change the optional oral proficiency test of the senior secondary school to a part of the national matriculation examination. The change would provide for more open, more interactive and more authentic language learning than today. | en |
| dc.format.extent | 108 sivua | |
| dc.language.iso | ger | |
| dc.publisher | University of Jyväskylä | |
| dc.relation.ispartofseries | Jyväskylä studies in education, psychology and social research | |
| dc.relation.isversionof | ISBN 978-951-39-2923-7 | |
| dc.title | "Ermutige mich Deutsch zu sprechen" : Portfolio als Evaluationsform von mündlichen Leistungen | |
| dc.type | Diss. | |
| dc.identifier.urn | URN:ISBN:978-951-39-2994-7 | |
| dc.type.dcmitype | Text | en |
| dc.type.ontasot | Väitöskirja | fi |
| dc.type.ontasot | Doctoral dissertation | en |
| dc.contributor.tiedekunta | Kasvatustieteiden tiedekunta | fi |
| dc.contributor.tiedekunta | Faculty of Education | en |
| dc.contributor.yliopisto | University of Jyväskylä | en |
| dc.contributor.yliopisto | Jyväskylän yliopisto | fi |
| dc.contributor.oppiaine | Kasvatustiede | fi |
| dc.relation.issn | 0075-4625 | |
| dc.relation.numberinseries | 315 | |
| dc.rights.accesslevel | openAccess | fi |
| dc.subject.yso | suullinen kielitaito | |
| dc.subject.yso | kielitaito | |
| dc.subject.yso | saksan kieli | |
| dc.subject.yso | portfoliot | |
| dc.subject.yso | arviointi | |
| dc.subject.yso | kehittäminen | |
