"Minäkö asiantuntija?" : varhaiskasvatuksen asiantuntijan merkitysperspektiivin ja identiteetin rakentuminen

Varhaiskasvatuksen opiskelijat kehittävät asiantuntijuuttaan monipuolisesti, yksilöllisesti ja erilaisesti. Yhteiskunnallisesti suuntautunut opiskelija painottaa asiantuntijan yhteiskunnallista vaikuttamista ja tehtäväänsä yhteiskunnallisen muutoksen ja muuttuvien työtehtävien keskellä. Asiantuntijuudessaan yhteisöllisesti suuntautuneet opiskelijat tähdentävät pienten lasten kasvatus- ja opetustyötä, kasvatusyhteisön kehittämistä ja yhteisössä toimimista. Persoonallinen tietämys ja itsetuntemuksen syventäminen ovat taas tärkeitä niillä opiskelijoilla, jotka kehittävät asiantuntijuuttaan yksilölliseen suuntaan. Nämä tiedot käyvät ilmi Päivi Kupilan väitöksestä, jossa hän tutki varhaiskasvatuksen asiantuntijuuden ja identiteetin rakentumista ja hahmottumista ja opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymistä opiskeluprosessin aikana. Kupila haastatteli väitöstään varten 20 kasvatustieteen maisteriopintoja suorittavaa lastentarhanopettajaa. Haastattelujen pohjalta Kupila löysi neljä asiantuntijan identiteetin tyyppiä. – Vahvat pedagogit ovat omistautuneita pienten lasten kasvattajia ja opettajia ja pedagoginen asiantuntijuus on olennainen osa heidän asiantuntijuuttaan, jota he haluavat hyödyntää kasvatus- ja opetustyössä ja vaikuttaa varhaiskasvatuksen laatuun, Kupila toteaa. – Kasvatusalan identiteettiä etsivät hakevat omaa työnkuvaansa ja mahdollisuuksiaan toimia varhaiskasvatuksessa. Erityisosaajille varhaiskasvatuksen asiantuntijuus on erikoistumista tietylle osaamisen alueelle. Laaja-alaiset asiantuntijat hahmottavat varhaiskasvatuksen asiantuntijuuden varhaiskasvatuksen kentän tuntemuksena ja laajana ammattialan hallintana, Kupila määrittelee.Yksilöllistä ja sosiaalista rakentumista– Opiskelijat rakentavat identiteettiään yksilöllisesti ja sosiaalisesti. Ryhmä ja yhteisö, johon voi samaistua ja jossa voi keskustella, tukee merkittävästi kehittymistä, Kupila huomasi. Toisten kokemukset ovat tärkeitä oman asiantuntijuuden arvioimiseksi. Yhteisen pohdinnan avulla opiskelijat jakavat kokemuksia ja luovat merkityksiä kokemuksilleen. Yhteinen tiedon rakentaminen on tärkeää myös varhaiskasvatuksen työyhteisöissä.Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää asiantuntijakoulutuksessa ja – yhteisöissä, kun halutaan ymmärtää ja tukea asiantuntijuuden kehittymistä. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on transformatiivisen oppimisen teoria, jonka mukaan merkitysperspektiivi määrittää sitä, miten yksilö tarkastelee omia kokemuksiaan ja miten kokemukset ohjaavat yksilön toimintaa. – Asiantuntijuuden kehittymisessä on kyse merkitysperspektiivin kehittymisestä ja uudistumisesta. Myös tunteet, epävarmuus, vaikeiden asioiden käsittely ja omien kehityshaasteiden tarkasteleminen ovat olennaisia asiantuntijaksi kehittymisen kannalta, Kupila summaa tutkimuksensa tuloksia.