The evolutionary ecology of space use and its conservation consequences

López-Sepulcre tutki väitöskirjassaan ekologis-evolutiivisia vuorovaikutussilmukoita yksilön ominaisuuksien ja populaatiotason ilmiöiden välillä. Ekologis-evolutiivisen vuorovaikutussilmukan käsite kuvastaa ekologisen demografian ja evoluutiobiologian välistä riippuvuussuhdetta. Silmukassa yksilöiden perinnöllisesti ohjatut käyttäytymis- ja elinkiertopiirteet heijastuvat populaation dynamiikkaan. Populaation dynamiikan muuttuminen suosii tiettyjä genotyyppejä toisten kustannuksella.Reviiri- ja dispersaalikäyttäytyminen ovat López- Sepulcren keskeisimmät tutkimuskohteet. Väitöksen ensimmäisessä osassa López-Sepulcre havaitsi, että demografiset prosessit kohtelevat reviirin omistajia ja reviirille tunkeutujia eri tavoin. Tämä voi johtaa omistusoikeuden kunnioittamiseen, vaikka omistajat eivät olisikaan voimakkaimpia yksilöitä. Toisessa osassa López-Sepulcre tutki ihanteellisen reviiripuolustuksen yhteyttä populaation säätelyyn. Malli selvittää eläinten elintilan käytön ja populaatioiden säätelyn mekaanista yhteyttä.- Luonnonvalinta voi suosia populaatiotasolle haitallisia käyttäytymismalleja, havaitsi López-Sepulcre. Havaintoaan hän soveltaa jatkossa uhanalaisen seychellinharakkarastaan populaatiobiologiaan. Reviirikiistat hidastavat merkittävästi harakkarastaspopulaation kasvua. Kun reviirit tarjoavat ravintoa epätasaisesti, harakkarastaspopulaatio kinaa paremmista reviireistä. Kiistojen seurauksena aiemmin ravintorikkaiden reviirien jälkeläistuotanto putoaa huonompien tasolle. López-Sepulcre perehtyi myös yksilöihin kohdistuvaan valintapaineeseen ja ennustaa yksilöiden muuttoliikkeitä ja paikallisuutta. Väitöskirjan tuloksia voidaan hyödyntää luonnonsuojelubiologiassa.