Mechanisms of population declines in boreal forest grouse

Abstract

Gilbert Ludwig tutki väitöskirjassaan, miksi kanalinnut ovat vähentyneet talousmetsissä. Suomen metsäkanalintukannat ovat vähentyneet merkittävästi viimeisen 40 vuoden ajan. Pesiin ja poikasiin kohdistuvaa saalistusta on pidetty tärkeimpänä syynä kanalintukantojen laskuun. Hakkuiden ja nuorten metsien osuuden lisääntymisen on katsottu lisänneen myyräkantoja ja niitä syöviä petoja, kuten kettuja, lisäten näin myös kanalintujen pesiin ja poikasiin kohdistuvaa saalistusta. Vuosikymmenten aikana laskenut poikastuotto on keskeisessä roolissa kanalintukantojen laskussa. - Ainakaan teerellä vuotuinen aikuiskuolleisuus ei ole lainkaan lisääntynyt. Hengissäsäilyminen on päinvastoin jopa parantunut, Ludwig toteaa. Pedot, varsinkin kettu, ja niiden määrän lisääntyminen ovat edelleen tärkeä syy poikastuoton laskuun. Uudet tulokset pesien seurannasta viittaavat myös siihen, että soiden ojitus on lisännyt saalistusriskiä ainakin teerenpesillä. Ludwigin populaatio- ja ojitusaikasarjoihin perustuva tutkimus osoittaa lisäksi, että ojitus on vaikuttanut haitallisesti metson, teeren ja pyyn vuotuiseen poikastuottoon Etelä- ja Keski-Suomessa, muttei Pohjois-Suomessa.- Ojitus vaikuttaa monella tasolla, todennäköisempinä syinä voidaan pitää lisääntynyttä saalistusta, eri aika- ja paikkaskaaloilla tapahtuneita muutoksia kenttäkerroksen kasvillisuudessa ja hyönteisyhteisöissä, sekä poikasten hukkumista ojiin, Ludwig arvioi.Suurpetojen, erityisesti ilveksen, voimakas lisääntyminen on vähentänyt ainakin alueellisesti kettutiheyksiä, mikä heijastuu jo nyt positiivisesti metsäkanalintuihin. Suurpetojen vähentyminen 1900-luvulla edisti kettujen lisääntymistä. Kyseinen tapahtumasarja on merkittävä, ja saattaa ulottua muihinkin eläinryhmiin. Ilves kilpailee ketun kanssa ravinnosta, ja siksi ilves vähentää tehokkaasti kettuja. Ketun vähentyminen voi lisätä sen saalislajien yksilömääriä, kuten metsäkanalintuja, vaikka ne itsekin ovat ilveksen saaliskohteita.Tärkeä uusi tulos liittyy ilmastonmuutokseen. Alkukesän sääoloilla voi olla suuri vaikutus vuotuisiin kanalintujen kannanvaihteluihin. - Ilmastonmuutos on vaikuttanut eri tavoin pesinnän ajoituksen määräävään huhtikuun lämpötilaan ja poikasten kuoriutumishetken sääoloihin. Lämmenneet huhtikuut ovat aikaistaneet pesintää, mutta kesäkuussa kuoriutumisajan lämpötila ei ole muuttunut, ja poikaset kuoriutuvat nykyään yhä aikaisemmin ja näin yhä useammin epäedullisissa oloissa. Monilla lintulajeilla on muuallakin todettu, että ilmaston muuttuminen on aiheuttanut pesinnän poikkeamisen suotuisimmasta ajankohdasta. Aiemmin ei kuitenkaan ole osoitettu, että tämä nk. ”mismatching”-ilmiö voi todella johtaa populaatioiden koon pienenemiseen, Ludwig kuvailee.- Poikastuoton turvaaminen on paras keino hillitä kanalintukantojen alamäkeä. Toipuva ilveskanta on tehokas keino pitämään kettutiheydet alhaisina, joskin esimerkiksi eteläisessä Suomessa kettutiheydet ovat vieläkin liian suuria. Poikastuottoa voitaisiin parantaa myös sellaisella metsähoidolla, joka suosii mustikan elpymistä tai lisääntymistä. Myös rämeiden suojelulla ja ojitettujen mutta taloudellisesti merkityksettömien soiden ennallistamisella voitaisiin parantaa poikastuottoa. Lisäksi kannattaisi hyödyntää paikallista tietoa kuoriutumisen jälkeisistä sääoloista, varsinkin aikaisina vuosina. Vuoden aikaisuus ja alkukesän kylmyys ja sateisuus olisi hyvä ottaa huomioon, kun päätetään syksyn metsästyskiintiöistä, Ludwig suosittaa.Ludwig yhdisti väitöskirjassaan laajat yksilötason tutkimukset läntisen Keski-Suomen teerillä ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ohjauksessa kerättävän jo yli 40 vuoden pituisen aineiston metsäkanalintulaskennoista.

Populations of Finnish forest grouse have been declining during several decades. Using large data sets on both the individual and the population level, I have studied possible mechanisms and processes underlying the long-term declines of forest grouse in Finland. The observed decline in population size of Finnish forest grouse is most likely mediated through long-term changes in breeding success. The likely mechanisms underlying the long-term decrease in breeding success and population size in grouse are interactions between human land-use (modern forestry and agriculture) and predators exacerbated by detrimental effects of asymmetric climate change. The prime factor in human land-use includes modern forestry practices such as clear-cutting and large-scale drainage as well as fragmentation due to agriculture. The ensemble of these factors is one reason of increased densities of mesopredators, but the process has strongly been facilitated by the absence of large carnivores over the last century. In addition to increased mesopredator densities itself, a number of human caused landscape features, e.g. fragmentation and large-scale drainage, additionally increase predation risk on grouse, and may act as an ecological trap. This process has further been exacerbated climate change: chicks are increasingly hatching too early, before the onset of optimal brood rearing conditions. In order to stop the long term decline, improving breeding success can be regarded as a key management target, including e.g. control of mesopredators. Results suggest that top-down effects due to recent increases in lynx populations may be more effective in controlling mesopredators than the current state of active control through hunting. Furthermore, breeding success could be locally improved through forest management that favours occurrence of bilberry and protection of pine bogs, restoration of bogs and mires where drainage is not economically profitable, as well as by integrating weather and climate change into the equation of hunting management.