Transmission of Diplostomum spathaceum between intermediate hosts

FM Anssi Karvonen tutki väitöskirjassaan kalojen silmän linssissä elävän Diplostomum spathaceum -imumatoloisen ekologiaa. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa lois-isäntä -suhteiden evoluutiosta sekä perustietoa, jonka avulla voidaan suunnitella loisen torjuntamenetelmiä kalanviljelyssä. Tutkimukset ovat lisäksi osa laajempaa projektia, jossa tutkitaan D. spathaceum -loisen elinkierron ekologiaa ja evoluutiota kaikissa elinkierron vaiheissa. Sen yhtenä päämääränä on kehittää elinkierron matemaattinen malli, jonka avulla on mahdollista kehittää ekologisesti kestäviä menetelmiä D. spathaceum -loisen torjuntaan.D. spathaceum on yksi luonnonkalojen yleisimmistä loisista Suomessa ja sitä esiintyy myös paikallisesti kalanviljelylaitoksilla, jossa olosuhteista johtuen on usein paljon loisen elinkierrossaan tarvitsemia isäntälajeja: kalaa syöviä lintuja, makean veden kotiloita ja kaloja. Loinen aiheuttaa haittaa yksittäisillä laitoksilla sokeuttamalla kaloja ja heikentämällä näin niiden kasvua ja yleiskuntoa. Tutkimuksissaan Karvonen keskittyi tekijöihin, jotka vaikuttavat loisen siirtymiseen kotiloisännästä kalaisäntään (kirjolohi).Kalan silmässä loisen toukat aiheuttavat kaihia, joka näkyy silmän samentumisena. Tämä voi johtaa silmän näkökyvyn heikkenemiseen ja vaikuttaa mm. kalan kykyyn löytää ravintoa. Silmätutkimukseen tarkoitetun mikroskoopin avulla Karvonen havaitsi laboratoriossa ja luonnonoloissa suoritetuissa kokeissa, että kaihin voimakkuus kalan silmässä lisääntyi merkittävästi loismäärän kasvaessa. Lisäksi hän havaitsi, että jo pienetkin loismäärät aiheuttivat osittaisia samentumia silmän linssiin.Kalat eivät kuitenkaan ole täysin loisen armoilla, vaan ne puolustautuvat haitallista loista vastaan. Karvonen havaitsi, että ensimmäisten loisten tunkeutuminen kalaan saa aikaan vastustuskyvyn kehittymisen, mikä vähensi seuraavissa altistuksissa kalaan pääsevien loisten määrää. Vastustuskyky on kuitenkin osittainen eikä se tarjonnut riittävää suojaa kaihin muodostumista vastaan, kun kaloja pidettiin sumpuissa luonnonoloissa. Karvosen tutkimuksessa osoitetaan ensimmäistä kertaa, että kalat pystyvät myös reagoimaan loisen toukkien läsnäoloon vedessä ja pyrkivät välttämään infektiota.