Marko Väisänen (2002). Kestävyyden ja voimantuoton yhteydet suunnistusjuoksuun miehilläja pojilla pohjoismaisessa rnaastotyypissä. Valmennus-ja testausopin Pro Gradu -tutkielma.Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän yliopisto.Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suunnistajien kestävyys- ja voimantuottoominaisuuksiaja niiden yhteyksiä suunnistusjuoksukykyyn. Suunnistussuorituksen osaltamitattiin suunnistuksen reserviajan suuruutta (suunnistustoimintoihin kulunut aika). Lisäksipyrittiin selvittämään miesten ja poikien välisiä eroja mitattujen muuttujien osalta.Tutkimukseen osallistui 19 maajoukkuesuunnistajaa. Miehet (n=8) kuuluivat joko SuomenA- tai B-maajoukkueeseen ja pojat (n=ll) edustivat Suomea pohjoismaisissamestaruuskilpailuissa kesällä 2001. Koehenkilöiltä mitattiin voimantuotto-ominaisuuksiaisometrisellä jalkadynamometrillä ennen väsytyskuormitusta, sen aikana ja lopuksi. Väsytyssuoritettiin jalkaprässissä, jossa tehtiin 5* 10 toiston sarja 30 s palautuksella kuorman ollessa6
0 % isometrisesta maksimivoimasta. Voimamittausten jälkeen suoritettiin maksimaalisenhapenoton testi juoksumatolla kuormitusmallilla, jossa nostettiin sekä juoksumaton vauhtiaettä kulmaa. Toisen päivän mittaukset tapahtuivat maastossa: aamupäivällä 5.0 km:nsuunnistuskilpailu ja neljä tuntia myöhemmin saman radan maastojuoksu.Voimantuotto-ominaisuuksissa miesten ja poikien välillä ei ollut ryhmätasolla merkitseviäeroja. Sen sijaan yksilölliset erot voimantuotossa olivat erittäin suuret.Kestävyysominaisuuksissa miehet olivat poikia parempia aerobisen (p<O.Ol) ja anaerobisen(p<0.05) kynnyksen arvoissa. Maksimaalisen kestävyyden osalta erot eivät olleetmerkitseviä: miesten teoreettinen V02max oli 74±5 ml*kg-h min-1 ja poikien 70±4 ml*kghmin-1. Suunnistusradalla miehet olivat 13 % (p<O.Ol) nopeampia kuin pojat. Miehettekivät myös ajallisesti virheitä huomattavasti vähemmän kuin pojat (1.43±O.56 vs 3.21±2.03min, p<0.05). Suunnistustoimintoihin kulunut aika, 11-12 % kokonaisajasta, oli yhtäsuurimolemmilla ryhmillä. Maastojuoksussa miehet olivat 8 % (p<0.05) nopeampia kuin pojat.Eroa syntyi tasaisesti kaikissa maastonosissa, mutta merkitsevimmät erot syntyivät ylämäki-,vaihteleva maasto- ja avokallio-osuuksilla. Voimantuotto-ominaisuuksista nopeusvoimaakuvaavat muuttujat korreloivat maastojuoksun loppuaikaan ja eri maastonosiin suuntaaantavasti. Kestävyysominaisuuksien yhteydet maastojuoksun loppuaikaan ja eri maastonosiinolivat vahvemmat kuin voimantuotto-ominaisuuksien. Poikien kohdalla eri muuttujat(V02max-testin loppuaika, teoreettinen V02max' AnaK ja AerK) korreloivat kaikkivoimakkaasti (r=.52-.75) maastojuoksun loppuajan ja eri maastonosioiden kanssalukuunottamatta avokallio-osuutta. Miesten kohdalla edellä mainitut muuttujat korreloivatvoimakkaasti vain ylämäkiosuuden kanssa ja anaerobinen kynnys kohtuullisesti kaikkienmaastonosioiden kanssa.Tämän tutkimuksen perusteella voimantuotto-ominaisuudet ovat mies- ja poikasuunnistajienosalta hyvin samanlaisia. Kestävyysominaisuuksissa, etenkin aerobisen ja anaerobisenkynnyksen osalta miehet ovat poikia parempia. Suunnistusteknisesti miehet ovat parempia jahe tekevät huomattavasti vähemmän virheitä. Maastojuoksussa miesten ja poikien ero kasvaaverrattuna juoksumattojuoksuun. Erot syntyvät pääasissa kestävyysominaisuuksien(anaerobinen- ja aerobinen kynnys) mukaan ja on mahdollista, että miehet pystyväthyödyntämään voimaominaisuuksiaan paremmin maastojuoksussa kuin pojat.
...
