| dc.description.abstract | Kiiskinen, S. 2005. Fyysisen suorituskyvyn muutokset tyttökoripalloilijoilla3,5 vuoden seurantajakson aikana.Koripallopelin luonne asettaa korkeat vaatimukset pelaajan fyysisille, henkisille,sosiaalisille ja pelitaktisille ominaisuuksille sekä perus- ja erikoistaidoille (Tammivaara1996, Deltow ym. 1984). Taidon, johon kuulu tekniikka, pelikäsitys ja taktiikka, osuuson 60 %, fyysisten ominaisuuksien 33 % ja muiden ominaisuuksien 7 %. (Litmanen1976, Wooden 1966.) Koripalloilijan tärkeimpiä fyysisiä suorituskykyominaisuuksiaovat pituus, tehokas lajiomainen voimantuotto mm. hyppäämisessä sekä nopeus ja kykykoordinoituihin suunnan- ja rytminmuutoksiin. (Wooden 1966, McInnes ym 1995.)Tutkimuksen tarkoituksena oli seurata 1984 syntyneiden tyttökoripalloilijoiden fyysisiäsuorituskykyominaisuuksia 14 – 18 vuoden iässä ja verrata niiden kehittymistämaajoukkue- ja vertailuryhmän pelaajien välillä. Lisäksi tutkimuksen laajempien loppumittaustenavulla pyrittiin selvittämään syvällisemmin, minkälaisia eroja fyysisissäsuorituskykyominaisuuksissa oli näiden kahden ryhmän pelaajien välillä 18 vuodeniässä. Tutkimuksessa mitattiin seuraavia ominaisuuksia 1) antropometria: pituus,ulottuvuus, paino, BMI, rasva%, 2) nopeusvoima: 20m, 10m, kevennyshyppy, 50% kh,vapaa hyppy, lajinomaiset hypyt ja syötön nopeus, 3) kestovoima: istumaan-nousu,etunojapunerrus, leuanveto 4) maksimivoima: dynaaminen penkkipunnerrus jatakakyykky sekä isometrinen jalkojen ojennus ja vartalon koukistus ja ojennus, 5)kestävyys: Boscon 45s hyppytesti ja 6) notkeus: eteentaivutus ja hartiakääntö.Koehenkilöt olivat vuonna 1984 syntyneitä naispuolisia koripalloilijoita. 11 pelaajanmaajoukkueryhmä koostui kesällä 1999 ikäluokan maajoukkueen ydinryhmäänkuuluneista pelaajista, joista 8 oli myös EM-lopputurnausjoukkueessa 2002.Vertailuryhmän muodostivat 6 pelaajaa, jotka eivät vuosina 1998 - 2002 tulleetkertaakaan valituiksi 20 - 35 lahjakkaimmiksi arvioidun pelaajan maajoukkueleireille.Vuoden 1998 mittauksissa 14-vuotiaina maajoukkuepelaajat olivat parempia kaikillatestatuilla osa-alueilla: kehon pituudessa, 20m juoksussa, kevennyshypyssä,kestovoimaomaisuuksissa ja notkeudessa. Tilastollisesti ero oli merkitsevä kehonpituudessa ja melkein merkitsevä kevennyshypyssä ja istumaannousussa. Mittaustenvälillä maajoukkueryhmän kehitys oli erittäin merkitsevää antropometriassa, istumaannousussaja eteentaivutuksessa sekä merkitsevää 20m juoksussa. Vertailuryhmänkehitys oli merkitsevää pituudessa ja kehon painossa sekä melkein merkitsevää BMI:ssäja eteentaivutuksessa. Maajoukkueryhmän kevennyshypyn nousukorkeus pysyi samanaja vertailuryhmällä tulos laski 5 %. Maajoukkuepelaajien kehitys oli voimakkaampaaantropometriassa, nopeusvoimaominaisuuksissa ja notkeudessa, mutta kehityksen erooli tilastollisesti merkitsevä vain istumaannousussa. Vuoden 2002 laajemmissa loppumittauksissamaajoukkuepelaajat olivat parempia kestovoima- ja maksimivoimaominaisuuksissa;näistä tilastollisesti erittäin merkitsevästi parempia penkkipunnerruksessaja merkitsevästi parempia istumaannousussa. Oleellisinta lajin kannaltaon, että maajoukkuepelaajat olivat merkitsevästi pidempiä ja ulottuvampia sekäselkeästi tilastollisesti ja prosentuaalisesti parempia nopeusvoimaominaisuuksissa,joiden kehittyminen kunkin yksilölliselle perustasolle tapahtuu nuorella iällä. | fi |
