Rakennusestetiikka ja sen muotoutumiseen vaikuttaneet ilmiöt 1980-luvun Suomessa

1980-luvulla Suomi oli suurten yhteiskunnallisten mullistusten pyörteessä. Talouskasvu, sosiaalinen vapautuminen ja maailman avautuminen muuttivat suomalaisten elämää. Arkkitehtuurin sanottiin olevan kriisissä ja modernismin suosio oli syöksylaskussa. Vastineeksi modernismin vioille tarjoutui postmodernistinen arkkitehtuuri, jota edusti Suomessa muun muassa arkkitehtiryhmittymä Oulun koulu. Tässä tutkielmassa haluttiin selvittää, millaisia esteettisiä ihanteita arkkitehtuuriin liitettiin 1980-luvulla, ja millaisia merkityksiä 1980-luvun arkkitehtuuri ja sen estetiikka alun perin aikalaisille edusti. Tutkimusmenetelmänä on diskurssianalyysi, jolloin kysymyksenä on myös se, miten ajan esteettisiä ihanteita tuotettiin ja tuettiin sanoma- ja aikakauslehtikirjoittelussa. Aineistona on käytetty vuosien 1980–1989 välillä Helsingin Sanomissa ja Avotakassa julkaistuja artikkeleita. Tutkielmassa muodostui kuusi aihetta kuvaavaa diskurssia, jotka esiintyvät kirjoituksissa osittain päällekkäin. Diskursseja ovat modernismia puolustava diskurssi, modernismia kritisoiva diskurssi, eksoottisuutta ja kansainvälisyyttä ihannoiva diskurssi, karelianismi, perinne- ja ympäristöarvojen diskurssi sekä nousukauden diskurssi. Modernismia puolustavalla diskurssilla korostettiin modernismin asemaa oikeana, suomalaisena arkkitehtuurina. Modernismia kuitenkin kritisoitiin voimakkaasti, vaihtelevin perustein. Kriittinen diskurssi oli Helsingin Sanomien arkkitehtuuria käsittelevissä artikkeleissa vallitsevin. Eksotiikkaa ja kansainvälisyyttä ihannoiva diskurssi näkyy 1980-luvun arkkitehtuurissa muun muassa eteläeurooppalaistyylisinä tiilitaloina, jollainen oli yksi vuosikymmenen suosituimmista omakotitalomalleista. Karelianismia ja kansallisromantiikkaa ihannoiva diskurssi ilmeni aineistossa karjalaistyylin suosimisena erityisesti vapaa-ajanasunnoissa sekä Bomban talon suosiona. Perinne- ja ympäristöarvojen diskurssi erottui aineistossa runsaana määränä vanhojen rakennusten suojelua ja korjausta käsittelevinä lehtijuttuina. Nousukauden diskurssi ei ollut erityisen näkyvä tutkielmaan valitussa aineistossa, mutta se ilmeni esimerkiksi kirjoituksissa identiteetin rakentamisesta kuluttamisen keinoilla.